Olen 99,9 %sti varma että tuo koppakuoriainen kuuluu Crysomelidae (Lehtitertut tai -kertut) heimoon. Ja on Chrysomela staphylea. (En tiedä suomenkielistä nimeään vaikka varmasti hällä semmoinen on, koska on yleinen, etenkin kevätkesällä.
Ps. Kovakuoriaisia on hirmuvaikea määritellä lajikohtaisesti (ei tätä), mutta kun niitä on niin paljon. Ja monet on niin pieniä (pienimmät ovat 1:3 milliä!), ja samaan heimoon saattaa kuulua yli 300 lajia, joista jotkut eroavat toisistaan... esimerkiksi etusäären ulkopinnan hampaiden lukumäärän tai nilkkanivelten pituuden mukaan. Niitäpä sitten luupin kanssa saa... laskeskella.
Pss. En minä näihin näin vakavasti suhtaudu! Minusta on vain kiehtova haaste yrittää määritellä Iineksen otoksien esittämiä otuksia. - Enkä ole minkään alan asiantuntija! Mutta tunnen taksonomian alkeet, ja pystyn siksi etsimään lisätietoa. Esimerkiksi näistä kovakuoriaista minulla on vain 1934 julkaistu opus; se on sangen tieteellinen - määrittelytauluineen - mutta suppea ja kuvitukseltaan mustavalkoinen. (On siinä tekstikin mustavalkoista!)
Hienoa Jape, jos sinäkin olet innostunut hyönteisistä, ainakin kuvauskohteena? Niitä on niin erilaisia - ja ne on haasteellisia, kun ne ei aina pysy paikallaan. Niin kuin oppilaat luokkakuvassa.
Nuo Carabukset ovat (Maa)kiitäjäisiä kuten Jape sanoit. Mutta kun katsot tarkemmin, ne ovat virtaviivaisempia kuin tuo Iineksen "pallukka". Carabukset ovat petoja. Ja kovia juoksemaan, niitä näkee etenkin hiekkateillä. Kasveilla ne eivät kiipeile, itse asiassa ne ovat lentokyvyttömiä.
No mikis, olen tosiaan kiinnostunut hyönteisitä mm. valokuvauskohteena, mutta kun jonkun hyönteisen saa kuvaan, niin mielellään koittaa selvitää mikä se on ja mitä se tekee vapaa-aikanaan.
Hyönteisiä on vain niin valtavasti, että oikean heimon / lahkonkin löytäminen on työlästä tällaiselle amatöörille.
Siis nimen selvittäminenhän on hauskaa! Minulle ainakin tulee vastustamaton halu tietää, mikä hyönteinen on kyseessä. Ihan kuin aarteita löytäisi, kun bongaa itselleen uuden lajin.
Tämä ruskea taitaa tosiaan olla Mikiksen ehdottama Chrysolina jotakin. Suvun siis löysin, mutta en ainuttakaan kuvaa tuosta "staphylesta" kirjoista enkä netistä. Sen sijaan "fastuosasta" löytyi kuva, ja se on jetsulleen samanlainen kuin tämä, paitsi monivärinen.
Lisään sen verran vielä tuosta ruskeasta otuksesta, että se osui silmiin kauniin tummankuparisen kiiltonsa vuoksi. Sen pinta on silmälle aivan sileä, valokuvan makrolinssi vain tekee siitä rosoisennäköisen. Leppäkerttua kapeampi ja hivenen pienempi.
Taidan minäkin ostaa tuon hyönteiskirjan, joka Japellakin on ja jonka Mika aiemmin vihjaisi tälle palstalle parhaana hyönteiskirjana.
Taisin olla 99,9 % väärässä: kun tutkin asiaa päivänvalossa sain tuon otuksen nimeksi Chrysomela varians? Se on hyvin yleinen sekin, etenkin paikoilla joissa kasvaa kuismaa. Jännintä siinä on se, että väriltään se on JOKO pronssinvihreä, sininen tai sinipunainen (= tummankuparinen).
Ps. Eli, ei edes värin perusteella yksinomaan pysty määrittelemään lajia.
Kyllä, no nyt löytyi jo kuviakin netistä! Chrysomela varians se on, juuri tuommoinen hyvin kiiltävä ja sileä, mutta makrolla suurennettuna rosoisuus näkyy. Ja tuossa pellossani kasvaa myös keltaista kuismaa monen muun luonnonkasvin lisäksi.
Mikis, en ole varma, kuinka vanha olet, mutta se tuntuma mikä minulla on, on se, että voisimme mahtua samaan ikähaitariin. Varsinkin palkeet levällään osuma on jokseenkin tarkka.
18 kommenttia:
Tyylikkäitä kuvia taas. Komea musta "viitta" on nokisiivellä.
Aivan ihania kuvia - ötökät on tosi kauniita, olet osannut vangita niiden herkkyyden kuviin hyvin...katselin näitä ja kiljahtelin ihastuksesta!
Kuparinvärinen kuoriainen saattaisi olla puistokiitäjäinen (Carabus nemoralis). Toinen vaihtoehto sinikiitäjäinen (Carabus violaceus).
Epävarmoja kuitenkin, katsoin vain joitakin vaihtoehtoja juuri tänään ostamastani Michael Chinery: Euroopan hyönteisopas -kirjasta (Otava).
Olen 99,9 %sti varma että tuo koppakuoriainen kuuluu Crysomelidae (Lehtitertut tai -kertut) heimoon. Ja on Chrysomela staphylea. (En tiedä suomenkielistä nimeään vaikka varmasti hällä semmoinen on, koska on yleinen, etenkin kevätkesällä.
Ps. Kovakuoriaisia on hirmuvaikea määritellä lajikohtaisesti (ei tätä), mutta kun niitä on niin paljon. Ja monet on niin pieniä (pienimmät ovat 1:3 milliä!), ja samaan heimoon saattaa kuulua yli 300 lajia, joista jotkut eroavat toisistaan... esimerkiksi etusäären ulkopinnan hampaiden lukumäärän tai nilkkanivelten pituuden mukaan. Niitäpä sitten luupin kanssa saa... laskeskella.
Pss. En minä näihin näin vakavasti suhtaudu! Minusta on vain kiehtova haaste yrittää määritellä Iineksen otoksien esittämiä otuksia. - Enkä ole minkään alan asiantuntija! Mutta tunnen taksonomian alkeet, ja pystyn siksi etsimään lisätietoa. Esimerkiksi näistä kovakuoriaista minulla on vain 1934 julkaistu opus; se on sangen tieteellinen - määrittelytauluineen - mutta suppea ja kuvitukseltaan mustavalkoinen. (On siinä tekstikin mustavalkoista!)
Hienoa Jape, jos sinäkin olet innostunut hyönteisistä, ainakin kuvauskohteena? Niitä on niin erilaisia - ja ne on haasteellisia, kun ne ei aina pysy paikallaan. Niin kuin oppilaat luokkakuvassa.
Nuo Carabukset ovat (Maa)kiitäjäisiä kuten Jape sanoit. Mutta kun katsot tarkemmin, ne ovat virtaviivaisempia kuin tuo Iineksen "pallukka". Carabukset ovat petoja. Ja kovia juoksemaan, niitä näkee etenkin hiekkateillä. Kasveilla ne eivät kiipeile, itse asiassa ne ovat lentokyvyttömiä.
Kaunista on, ötökät ovat kuvauksellisia.
Tuo pieni kuoriainen on tosiaan pieni, kun samassa kuvassa on vertauskohteena voikukan siemen.
No mikis, olen tosiaan kiinnostunut hyönteisitä mm. valokuvauskohteena, mutta kun jonkun hyönteisen saa kuvaan, niin mielellään koittaa selvitää mikä se on ja mitä se tekee vapaa-aikanaan.
Hyönteisiä on vain niin valtavasti, että oikean heimon / lahkonkin löytäminen on työlästä tällaiselle amatöörille.
Siis nimen selvittäminenhän on hauskaa! Minulle ainakin tulee vastustamaton halu tietää, mikä hyönteinen on kyseessä. Ihan kuin aarteita löytäisi, kun bongaa itselleen uuden lajin.
Tämä ruskea taitaa tosiaan olla Mikiksen ehdottama Chrysolina jotakin. Suvun siis löysin, mutta en ainuttakaan kuvaa tuosta "staphylesta" kirjoista enkä netistä. Sen sijaan "fastuosasta" löytyi kuva, ja se on jetsulleen samanlainen kuin tämä, paitsi monivärinen.
http://www.bkmakro.de/Makro/Coleoptera/Chrysomelidae/Chrysomelidae.htm
Lisään sen verran vielä tuosta ruskeasta otuksesta, että se osui silmiin kauniin tummankuparisen kiiltonsa vuoksi. Sen pinta on silmälle aivan sileä, valokuvan makrolinssi vain tekee siitä rosoisennäköisen. Leppäkerttua kapeampi ja hivenen pienempi.
Taidan minäkin ostaa tuon hyönteiskirjan, joka Japellakin on ja jonka Mika aiemmin vihjaisi tälle palstalle parhaana hyönteiskirjana.
Taisin olla 99,9 % väärässä: kun tutkin asiaa päivänvalossa sain tuon otuksen nimeksi Chrysomela varians? Se on hyvin yleinen sekin, etenkin paikoilla joissa kasvaa kuismaa. Jännintä siinä on se, että väriltään se on JOKO pronssinvihreä, sininen tai sinipunainen (= tummankuparinen).
Ps. Eli, ei edes värin perusteella yksinomaan pysty määrittelemään lajia.
http://www.google.fi/imgres?imgurl=http://www.koleopterologie.de/gallery/l
Suomessa on 11 ruohikoissa elävää lajia, ei noita kaikkia!
Kyllä, no nyt löytyi jo kuviakin netistä! Chrysomela varians se on, juuri tuommoinen hyvin kiiltävä ja sileä, mutta makrolla suurennettuna rosoisuus näkyy. Ja tuossa pellossani kasvaa myös keltaista kuismaa monen muun luonnonkasvin lisäksi.
Minusta sana "jetsulleen" on... aika kiva. Muistan. Iines, olemmeko me suunnilleen saman ikäisiä?
Upeita kuvia niityn asukeista :)
Tuo tunnistamisen kohteena olevasta yksilöstä otettu toiseksi alin kuva on nappi. Haituva siinä rinnalla tekee mukavaa lisää.
Mikis, en ole varma, kuinka vanha olet, mutta se tuntuma mikä minulla on, on se, että voisimme mahtua samaan ikähaitariin. Varsinkin palkeet levällään osuma on jokseenkin tarkka.
Hanne, kiitos kommentista.
Mari, itsekin mietin nyt, että alin kuva olisi voinut jäädä pois. Tunnistamisen takia sen alun perin siihen plättäsin.
Sinä olet kiva, Iines.
Nimimerkki "Iätön ihailijasi".
Oi kiitos, ihanaa kun joku kehuu!
Lähetä kommentti