Juhannuksena 2018

Joku sittisontiainen 

syöpöttelee juhannusruusussa.

Nätti otus. Huom. söpöt tuntosarvet.

Valkoinen on kaunista. Ja hievahtamatta tuulesssa.

  

Myrskyssä uupunut sinnitteli kaksi päivää 

samassa kukassa ja samassa asennossa, 

kunnes pärähti pois.

Sormustinkukka vetää sateellakin.

Vainaa vesisaavissa.
Nostin kauniskuvioisen perhosen sormelleni
ja asetin päivänkakkaralle.
Vainaa ravautti itsensä lentoon.

Uudenkaupungin Pakkahuoneen vierasvenesatamassa

 Huhuu, satama näkyvissä!

Luotsaus hoidettu.

Kesäteatteri Lokki on  

viehättävä paikka satamassa.

Minkähän kivan jengin hengailupaikka 

on ihan melkein vesirajassa?

Kunpa eivät tipahtaisi ökyveneen alle.

Pari ötökkää

Idänniittyperhonen, itselleni uusi laji,

lepatteli vuorella, rutikuvassa heinikossa

Siniukonkorento kovassa tuulessa

Tämmöistä tällä kertaa

Niityllä on vaikka mitä kummallista

Niityllä on nyt vaikka mitä, 

kun kumartuu ja seisahtuu.

Kuoriainen leinikillä

Sulkakoipikorento on kaunis

mörkö

Päivänkorennot ovat olentoja menneisyydestä.

Niiden kummallinen ulkonäkö muistuttaa

evoluution alkuvaiheista.

Aikuiset korennot,
kuvissa isosurviaislaji,
eivät syö mitään, 

niiden suuosat ovat surkastuneet 

ja ruuansulatuskanava on täynnä ilmaa.

Ihmeellinen on luonto!

Katajikossa kuhisee

PS Kuvat ovat vastavaloon kuvattuja,

lehvien lomasta,

siksi epämääräisiä taidepaukkuja

Niityllä kuhisee 2