Tässä kuva oman kesäpaikkani rannoilta, kyliltä läheltä omaa kaislaista rantapaikkaani. Rannat ovat kivisiä ja karuja, eivät mitään hiekkaparatiiseja, ja kun tuulee, saa hatusta pidellä kiinni. Mikään ei kuitenkaan voita sitä suolaisen raikasta kalan ja meriveden tuoksua, joka näillä rannoilla leijailee.
12 kommenttia:
Tuo teksti, niin osuvasti sanottu. Meri-ilma on ihan oma juttunsa. Sitä joko rakastaa tai ei ymmärrä laisinkaan. Ei sen hiekkaparatiisia tarvikaan olla, "aakee laakee" tekee upeat puitteet. Aah... Ihanaa!
Tähän ei tietty tarvitse vastata, jos et halua, mutta missä päin pääset merestä nauttimaan?
Mari, tämä kesäparatiisi on Rauman ja Uudenkaupungin välisen tien puolivälissä, ei ihan, mutta melkein.
Piti vielä mainita, että kuva voisi olla vähän kirkkaampi, mutta se on otettu tänään kovassa tuulessa ja melkein sateessa, pimeänä päivänä.
Kivinen ranta voittaa hiekkaparatiisit, lainekin laulaa kauniimmin kiviä vasten.
Sinäpäs sen sanoit, Delilah, laine laulaa kiveä vasten!
Olen vannoutunut meri-ihminen, jos pitää valita järven ja meren välillä.
Minäkin käyn katselemassa näitä kuviasi välillä ja kauniita ovat kun ei muista, miltä luonto ihmisen jäljiltä nurinkäännettynä näyttää. Minä en mahda tälle puolelleni yhtään mitään, että aina nämä vastakohdat myllertävät mielessäni.
Haluaisin tietää, millaisilla vehkeillä kuvaat näitä?
Ne Rauman ja Ugin väliset maisemat ovat vähän tuttuja minullekin. Mutta tosiaan vain vähän -mitä töiden välissä ehdin silloin Kalannin, Laitilan ja Uudenkaupungin aikana joskus niitä katselemaan.
Tekisi mieleni pyöräillä joskus koko rannikko Oulusta Kotkaan- Haminaan saakka, mutta milloinkahan se onnistuisi... haaveita vain, tiedän jo sen...
Valto, kamerani on perusjärjestelmäkamera, josta on jo monta uudempaa ja tehokkaampaa vuosimallia markkinoilla, Canon EOS 350D, ja putkina mm. Canonin 55 - 250 mm ja lähikuviin makro 60 mm 1:2,8 USM.
Objektiivit ovat huisin kalliita, ja aina vaan tekee mieli entistä tarkempaa ja suurentavampaa tai laajakulmaisempaa, joten ei tarvitse kerätä rahaa sukan varteen kun panee ne varustuksiin. Itse hankin kuitenkin mieluummin näitä vehkeitä kuin esimerkiksi huippuhienon ladonkokoisen telkun. Nytkin on kaupungissa pesukone sillä tavalla rikki, että se ei linkoa vaan jättää pyykin märäksi, 12 v. vanha kone. Pakko jättää yksi putki ostamatta ja ostaa syksyllä uusi pesukone.
Tuo pyöräretki pitkin rannikkoa kuulostaa unelmien reissulta!
Kaunista, meren ahavoittamaa puuta. Seutukin on, epäilemättä, kaunista. Toivottavasti pääsee käymään nyt kesän mittaan tuolla päin, jos saisi suunnitelmat yhtään toteutumaan...
Itse olen mielummin järvi kuin meri ihminen, mutta en ole ehdoton.
Rakastan merta.
Meren rannalla minulle tulee aina hyvin yksinäinen olo.
Sen takia kai mää merta rakastankin.
Vieraalla rannalla tuleekin yksinäinen olo, mutta samalla vapaa ja irtonainen.
Omalla laiturilla kaislojen suojassa on taas lämmin olo, kun merituulen suhinassa tiirojen kirkunassa katsoo kultaista vettä ja merenpohjaa, joka on kuin samettia. Pikkukalat uivat ja joskus kaislikon suojasta pilkistää villiminkin pää. Ah onnea!
Tuo laituri on jotenkin tutun näköinen!
Raija, olet sen kyllä nähnyt! :)
Muutin pois sieltä. Usein veneellä Luvian edustan vesillä ja joskus paatilla Luvialta Raumalle. Ikävästä meren suolaisiin tuuliin, tyttäremem sai nimekseen Meri. Meren tuoksua ei voita mikään.
Vieläkin, vaikka meillä näkyy iso Päijänne ikkunoistamme ja rantaan on matkaa minuutti, käymme joka suvi uimassa Yyterissä.
Lähetä kommentti