Tämä varpunen kiskoo tarmokkaasti
pientä kanervan oksaa.
Oksa on yhtä pitkä kuin varpunen.
Useita kertoja se pyrähtää yläilmoihin
kanervankukka nokassaan.
Aina vaan kanerva putoaa sen nokasta
ja varpunen äkämystyneenä perässä.
ja varpunen äkämystyneenä perässä.
Pikku hiljaa se oivaltaa
painovoiman merkityksen..
On otettava kiinni paksusta päästä
ja tiukasti niin että
saalis on siipien alapuolella..
Tuosta se lähtee.
Varpunen katoaa kanervineen
marketin kattorakennelmiin
marketin kattorakennelmiin
ennen kuin ehdin kameroineni perässä!
6 kommenttia:
Yrittänyttä ei laiteta vai miten se menikään =D. Ihana kuvasarja touhukkaasta varpusesta =).
Joskus sitkeys kannattaa.
Kiva kuvasarja minustakin. Aikamoinen lentokuorma se onkin pikkulinnulle. Kaunis kuorma! Halusikohan se viedä kanervankukkia koristeeksi pesäänsä, vai toimittiko se sitä mielitietylleen.
Jäin itsekin pohtimaan, miksi se niin sitkeästi halusi kuljettaa kanervan yläilmoihin. Keväällä olisi kai selvää, että pesään, mutta näin talventulon kynnyksellä eri asia. Kukkia kullanmurulle? Ehkäpä.
Oiken hauska kuvasarja. Moi vaan pitkästä aikaa!
Moi vaan Kootee, nyt vasta huomasin tämän.
Kiva nähdä sinua! Remonttikiireitä on pukannut, ei ole ehtinyt kuvaamaankaan, vaan nyt valmistuu.
Lähetä kommentti