Sitä sun tätä

Hurja Lyyli, Vantaalta,
ihmettelee luonnon ääniä.

Bling bling.

Itselleni uusi perhosbongaus,

metsäpapurikko, luulen.

Alin kuva on pahasti ylivalottunut, vastavalo, keskipäivän kirkkaus

ja kiire kuvata levoton perhonen. 

Siinä näkyy kuitenkin siipien kuviointi.

Juhannuksena 2018

Joku sittisontiainen 

syöpöttelee juhannusruusussa.

Nätti otus. Huom. söpöt tuntosarvet.

Valkoinen on kaunista. Ja hievahtamatta tuulesssa.

  

Myrskyssä uupunut sinnitteli kaksi päivää 

samassa kukassa ja samassa asennossa, 

kunnes pärähti pois.

Sormustinkukka vetää sateellakin.

Vainaa vesisaavissa.
Nostin kauniskuvioisen perhosen sormelleni
ja asetin päivänkakkaralle.
Vainaa ravautti itsensä lentoon.

Uudenkaupungin Pakkahuoneen vierasvenesatamassa

 Huhuu, satama näkyvissä!

Luotsaus hoidettu.

Kesäteatteri Lokki on  

viehättävä paikka satamassa.

Minkähän kivan jengin hengailupaikka 

on ihan melkein vesirajassa?

Kunpa eivät tipahtaisi ökyveneen alle.

Pari ötökkää

Idänniittyperhonen, itselleni uusi laji,

lepatteli vuorella, rutikuvassa heinikossa

Siniukonkorento kovassa tuulessa