30.6.2016

Poikanen tutustuu suureen maailmaan


 Punarinnan poikanen syntyi katajapuskaan
ja harjoittelee nyt taitolentoa
ja oksalla istumista.







Onpas maailma ihmeellinen paikka.
Voisin ottaa hiukopalaa.
Äiitiii, tuu ruokkimaan!



6 kommenttia:

mattisaisa kirjoitti...

Kaunis!

Iines kirjoitti...

Kaunis on lintunen!

Liisu kirjoitti...

Punarinta, ihana lintu! Kun se istahtaa paljaiden varpaiden eteen pihanurmikolla, tulee hyvä mieli. Se luottaa ihmiseen. Se luottaa siihen ettei sitä potkaista eikä astuta sen päälle. Se on ystävä. Jos saisi olla lintu, olisin mielelläni punarinta.

(Terveisiä, Iines, Kainuusta! Eräästä saaresta siellä.
Paljon oli itikoita, paarmoja ja muurahaisia. Joutsenia, kalasääskiä, ahvenia ja särkiä. Hauki ja kuha. Telkän pesä ja telkkä. Auringonpaistetta ja sadetta. Lämmin tuuli ja laihoja kuusia. Kitukasvuisia koivuja. Kivisiä polkuja ja kivenkoloja. Sammalta. Ja kaiken sen yläpuolella lepäsi kuin pyhä rauha. Hiljaisuus.)

Iines kirjoitti...

Kiitos terveisistä, Liisu! Itikoita on paljon, mutta kun seisoo hiljaa, ne ohittavat sinut usein. Pahinta on tietenkin kun hikisenä häärii jossain pellonlaidassa. Auringonpaistetta enimmäkseen täällä lounaisrannikolla! Tänäänkin hieno aurinkopäivä, eikä tietoakaan ukkosista.

Irja Viirret kirjoitti...

Oi mikä ihanuus, tämä pieni poikanen. Hienot kuvat. En ole jaksanut käydä juuri missään blogeissa enää, mutta täällä ja parissa muussakin luontoblogissa on pakko käydä joskus:) Tulee iloinen kesämieli. Täällä sataa ja sataa ja sataa, kohta varmaan pitää arkki rakentaa:)

Iines kirjoitti...

Oi kiitos Mustis kauniista sanoistasi! Minullakin on pientä blogiväsymystä toisen blogin puolella. Kuvablogeja kyllä seurailen, ja enemmän pitäisi kommentoida muiden hienoja kuvia. Vuorovaikutus on blogien tärkeä tehtävä!