Joutsenemolla oli vain kaksi poikasta,
kun taas telkällä peräti yhdeksän.
On emo saanut pitää kiirettä ruoanjakelussa!
Samaiselta rannalta näkyi kauempana vielä silkkiuikkupari
kisailemassa. Obektiivi ei yltänyt
sinne asti.
sinne asti.
3 kommenttia:
Kyllä joutsenet ovat hyviä kuvauksen kohteina, lipuvat ylväänä vedessä eivätkä taida lähteä lentoon peloissaan, jos joku ihminen sattuu paikalle. Jo nimi "joutsen" on jotenkin kaunis. Ylväs.
Ihania nuo pikku poikaset. Söpöjä. Emo on tärkeä niille. Onkohan niillä niin kuin monilla muilla eläimillä edessä aika, jolloin emo ajaa ne pois, jos eivät itse ymmärrä lähteä, mietin.
Ihmislasten kohdalla useimmiten lapset lähtevät kodistaan kuin sisäisen vaiston ajamina. Jotkut harvat jäävät asumaan vanhempiensa luo. Tuntuu kuin siinä olisi jotain sopimatonta. Puhutaan peräkammarin pojista. Ja säälitellään tyttöjä, jotka jäävät naimattomina auttamaan vanhempiaan. He ovat kuin poikkeus luonnonlaista, jotka toisaalta tuntuvat julmilta ja perään antamattomilta. Itse luonto voi olla julma ja lempeä. Suosia jotain ja vastustaa jotain. Ainakin toistaiseksi ihminen on luonnon voimien alainen. Kun luonto näyttää voimansa, jäävät ihmiset ja eläimet toiseksi. Tällaisia ajatuksia tämä vesilintujen ja veden katselu aiheutti.
Aivan ihastuttavat kuvat ♥
Kiitos kummallekin!
Nuo joutsenet eivät ehkä huomanneet minua, kun kuljin polkua rantaan. Itsekin huomasin ne vasta, kun ne olivat siirtymässä rauhallisesti rannalta veteen. Tai sitten ne huomasivat jo kauempaa.
Vaan isälintuja en nähnyt poikueitten mukana. Jossain vaiheessa taitaa jättää hoivaamisen vain emolle, kuten yleistä on eläinmaailmassa. Isäleijonahan jopa tappaa pentujaan, samaten karhu.
Lähetä kommentti