9.5.2013

Jos...


... sä laiskimus nostaisit takapuolesi ylös sohvasta
ja veisit mut ulos, 
mun ei tarvis alentua tähän!

17 kommenttia:

Oranssin Punainen kirjoitti...

:)))

Nukke kirjoitti...

Aivan söötti ja ihana ! Voi koiruli ku masentaa.

Ina kirjoitti...

Voi, miten rento asento - ja mikä syyttävä katse!

Kuvittelija kirjoitti...

Onpas katseessa ytyä!

kaari3 kirjoitti...

Toisaalta, mikäs tässä on kaverin kanssa löhjötellä.....

Tiitsa kirjoitti...

Kyllä tuon katseen tuntee paksunkin nahan läpi ;) On se niin intensiivinen. Ihana koiruus.

Siru kirjoitti...

Ilmeikäs kuva! Sanat oikein kuulee :-D

Ari kirjoitti...

Hahaa :)

KooTee kirjoitti...

?itkästä aikaa...siis kuva tästä ihanasta koirasta. On vissiin käyty parturissa lähiaikoina.

Iines kirjoitti...

On saksittu ihan itse, ja se kyllä vähän näkyy Vaan mitäs sen, kun ei harrasteta näyttelyjä, ja on kuitenkin siisti. Koira huohottaa kuulemma kovasti pitkässä turkissa, ja virkistyy aina kun leikataan.

Tuo pupu Pöpötti on koiran lempilelu, apinan lisäksi, tykkää pehmoleluista.

Rauno Rasanen kirjoitti...

Sanovat että koira ja emäntä/isäntä alkavat muistuttaa toisiaan. Miten on tässä tapauksessa?

Nikita kirjoitti...

Voih mikä ilme :)

Tädin eläintarhassa kirjoitti...

No liiku nyt jo!!! Eihän tuon paremmin voi komentaa! <3

Iines kirjoitti...

Koira on tyttären koira, enkä oikein osaa sanoa, onko yhdennäköisyyttä. Ehkä joku taitava jotain löytää..

Tuo pupu Pöpötti on minun ostamani ja hyvin rakas imeskelylelu. Joskus tulee vähän surku näitä kaikkia lemmikkejämme, kun joutuvat olemaan niin paljon kuitenkin sisällä pupujen ja pöpöjen kanssa. Oikea paikka olisi ulkona kaluamassa vaikka puunoksaa.

Tapsa kirjoitti...

Koira katsoo hieman uneliaasti, kun taas Pöpötti tuijottaa niin intensiivisen elävästi, selvästi aktiivisempana osapuolena.

Terhi kirjoitti...

Koirilla on taito näyttää erityisen syyttäviltä ja loukkaantuneilta. Mutta onnellisimmaalhan ne ovat kun saavat olla siellä missä oma ihminenkin on. Rapsuja karvakorvalle :)

pappilanmummo kirjoitti...

syyttävä katse tosiaan - ehkä pääsi pian ulos, ettei tullut hätä sisälle...