Ihanat perhoset ♥ Minäkin jo sinisiiven näin, en vaan kuvattua, oli niin kiireinen. Mielenkiintoinen tuo mansikkakirjosiipi. Muut onkin tuttuja tältäkin keväältä.
Ihania ovat, minustakin, kaikki perhoset, Seijastiina.
Uuden lajin bongaus kameralla on jännittävää. Mansikkakirjosiipeä en ole ennen onnistunut kuvaamaan, tuon harvinaisen kalliosinisiiven kuvasin ensi kertaa viime vuonna.
Unelmani olisi saada apolloperhonen kuvatuksi, kun en muista edes nähneeni sellaista koskaan luonnossa.
Upea kavalkaadi, varsinkin tuo kalliosinisiipi ja sen ympäristö. Perhosten bongailu on tosiaan mukavaa, kunhan vielä onnistuisi kuvaamaankin. Mansikkakirjosiipi on ihan uusi, en muista koskaan kuulleenikaan. Apollo olisi upea löytö, kerran olen nähnyt ja ravannut sen perässä kuvatakseni, mutta olisi pitänyt kiivetä puuhun, niin korkealla lenteli =D
Tuossa on muuten pari vanhaa perhosta joukossa, neitoperho on vähän ruskea jo, ja rispaantunut, samoin suruvaippa. Kalliosinisiipi voi sen sijaan olla juuri kuoriutunut, kun sen takasiipikin on vielä mutrulla.
Kiitos! Mansikkakirjosiiven olen itsekin oppinut vasta kuvausharrastuksen avulla, perhoskirjoja tutkiessani. Aika pieni perhonen, mutta pienin kaikista on kyllä tuo ylin, kalliosinisiipi. Kun se liikkuu kalliomaisemassa vähän siniharmaana, sitä on hyvin vaikea huomata, ellei huomaa etsiä sitä.
Jatkahan juoksuasi, Suloensio. Kyllä sen ritariperhon vielä tavoitat.
Kootee, perhonen on lopuksi aika helppo kuvattava, jos menee oikeaan paikkaan, missä ne pitävät majaa. Joskus sekin riittää, että seisoo, tai istuu ja odottaa. Jotkut lajit ovat kyllä kauhean levottomia.
10 kommenttia:
Ihanat perhoset ♥
Minäkin jo sinisiiven näin, en vaan kuvattua, oli niin kiireinen.
Mielenkiintoinen tuo mansikkakirjosiipi.
Muut onkin tuttuja tältäkin keväältä.
Ihania ovat, minustakin, kaikki perhoset, Seijastiina.
Uuden lajin bongaus kameralla on jännittävää. Mansikkakirjosiipeä en ole ennen onnistunut kuvaamaan, tuon harvinaisen kalliosinisiiven kuvasin ensi kertaa viime vuonna.
Unelmani olisi saada apolloperhonen kuvatuksi, kun en muista edes nähneeni sellaista koskaan luonnossa.
Upea kavalkaadi, varsinkin tuo kalliosinisiipi ja sen ympäristö. Perhosten bongailu on tosiaan mukavaa, kunhan vielä onnistuisi kuvaamaankin.
Mansikkakirjosiipi on ihan uusi, en muista koskaan kuulleenikaan.
Apollo olisi upea löytö, kerran olen nähnyt ja ravannut sen perässä kuvatakseni, mutta olisi pitänyt kiivetä puuhun, niin korkealla lenteli =D
Tuossa on muuten pari vanhaa perhosta joukossa, neitoperho on vähän ruskea jo, ja rispaantunut, samoin suruvaippa. Kalliosinisiipi voi sen sijaan olla juuri kuoriutunut, kun sen takasiipikin on vielä mutrulla.
Kaunista ja värikästä kuvausta.
Mukavasti näkyy myös Perhosten elinympäristö.
Hyvää jatkoa kuvauksille...!
Ihania perhoskuvia! Minäkään en ole koskaan edes kuullut mansikkakirjosiivestä.
Kiitos! Mansikkakirjosiiven olen itsekin oppinut vasta kuvausharrastuksen avulla, perhoskirjoja tutkiessani. Aika pieni perhonen, mutta pienin kaikista on kyllä tuo ylin, kalliosinisiipi. Kun se liikkuu kalliomaisemassa vähän siniharmaana, sitä on hyvin vaikea huomata, ellei huomaa etsiä sitä.
On mukavaa, kun joku näkee ja saa vielä kuvattua perhosia, itselleni se on yhtä vaikeaa kuin tirppojen kuvaaminen saatika tunnistaminen.
Hienoja perhoskuvia. Minäkin sain jo suruvaipankin. Viime kesänä juoksin ritariperhosenkin perässä, mutta aina ei voi onnistua.
Jatkahan juoksuasi, Suloensio. Kyllä sen ritariperhon vielä tavoitat.
Kootee, perhonen on lopuksi aika helppo kuvattava, jos menee oikeaan paikkaan, missä ne pitävät majaa. Joskus sekin riittää, että seisoo, tai istuu ja odottaa. Jotkut lajit ovat kyllä kauhean levottomia.
Lähetä kommentti