15.5.2011

Perhosbongauksia

Kalliosinisiipi


Sitruunaperhonen


Suruvaippa


Neitoperhonen


Mansikkakirjosiipi

10 kommenttia:

seijastiina kirjoitti...

Ihanat perhoset ♥
Minäkin jo sinisiiven näin, en vaan kuvattua, oli niin kiireinen.
Mielenkiintoinen tuo mansikkakirjosiipi.
Muut onkin tuttuja tältäkin keväältä.

Iines kirjoitti...

Ihania ovat, minustakin, kaikki perhoset, Seijastiina.

Uuden lajin bongaus kameralla on jännittävää. Mansikkakirjosiipeä en ole ennen onnistunut kuvaamaan, tuon harvinaisen kalliosinisiiven kuvasin ensi kertaa viime vuonna.

Unelmani olisi saada apolloperhonen kuvatuksi, kun en muista edes nähneeni sellaista koskaan luonnossa.

Tiitsa kirjoitti...

Upea kavalkaadi, varsinkin tuo kalliosinisiipi ja sen ympäristö. Perhosten bongailu on tosiaan mukavaa, kunhan vielä onnistuisi kuvaamaankin.
Mansikkakirjosiipi on ihan uusi, en muista koskaan kuulleenikaan.
Apollo olisi upea löytö, kerran olen nähnyt ja ravannut sen perässä kuvatakseni, mutta olisi pitänyt kiivetä puuhun, niin korkealla lenteli =D

Iines kirjoitti...

Tuossa on muuten pari vanhaa perhosta joukossa, neitoperho on vähän ruskea jo, ja rispaantunut, samoin suruvaippa. Kalliosinisiipi voi sen sijaan olla juuri kuoriutunut, kun sen takasiipikin on vielä mutrulla.

Eko kirjoitti...

Kaunista ja värikästä kuvausta.
Mukavasti näkyy myös Perhosten elinympäristö.
Hyvää jatkoa kuvauksille...!

Liisa kirjoitti...

Ihania perhoskuvia! Minäkään en ole koskaan edes kuullut mansikkakirjosiivestä.

Iines kirjoitti...

Kiitos! Mansikkakirjosiiven olen itsekin oppinut vasta kuvausharrastuksen avulla, perhoskirjoja tutkiessani. Aika pieni perhonen, mutta pienin kaikista on kyllä tuo ylin, kalliosinisiipi. Kun se liikkuu kalliomaisemassa vähän siniharmaana, sitä on hyvin vaikea huomata, ellei huomaa etsiä sitä.

KooTee kirjoitti...

On mukavaa, kun joku näkee ja saa vielä kuvattua perhosia, itselleni se on yhtä vaikeaa kuin tirppojen kuvaaminen saatika tunnistaminen.

suloensio kirjoitti...

Hienoja perhoskuvia. Minäkin sain jo suruvaipankin. Viime kesänä juoksin ritariperhosenkin perässä, mutta aina ei voi onnistua.

Iines kirjoitti...

Jatkahan juoksuasi, Suloensio. Kyllä sen ritariperhon vielä tavoitat.

Kootee, perhonen on lopuksi aika helppo kuvattava, jos menee oikeaan paikkaan, missä ne pitävät majaa. Joskus sekin riittää, että seisoo, tai istuu ja odottaa. Jotkut lajit ovat kyllä kauhean levottomia.