Kauniita ovat - kauniita... Kyllä ne Sinuun Iines näyttävät nuo perhoset luottavan. Minua ne tuntuvat pelkäävän. Ei niitä kyllä täällä vielä ole paljon näkynyt. Hienoja kuvia väreiltään ja sommittelultaan.
Olen tottunut huijaamaan perhosia. Pitää liikkua kuin tiikeri saalistaessaan ja sitten työntää objektiivi perhosen lähelle niin ettei ehdi kissaa sanoa. Valotukset sun muut on katsottu etukäteen paikkaan sopiviksi. Siinä se on.
Tuo auroraperhonen oli niin hätäinen tyyppi, että piti tyytyä kaukaa otettuun pikakuvaan, siksi kuva ei ole kovin tarkka.
Siinä sulle intiaaninimi Hiipivä Tiikeri:) Mä en tajuu kans miten saat saalistettua näitä näin monta. Tuo alimmainen on aivan ihana ja täällä näkee sellaisia perhosia mitä en ole oskaan nähnykkä.
Kauniita ja selkeitä perhoskuvia. Luinkin tuossa sinun vastauskommenttisi, että miten näitä saa napattua. Itse en ole saanut yhtäkään kuvaa, lentävät heti kauemmaksi kun lähestynkin niitä. Alimmainen kuva on upea.
Perhoskuvaus vaatii kärsivällisyyttä ja liikkeiden hitautta. Kameraa ei saa tökätä yhtäkkiä, vaan liu'uttaa hiipimällä lähemmäs, niin ettei kuvaajan varjokaan pelästytä perhosta. Jos perhonen pyrähtää pois, kannattaa odottaa vähän aikaa, sillä se palaa usein jopa samalle kukalle. Itselläni on mökkiniityllä jopa vanha puutuoli tai penkki, jotta voin rauhassa istuskella ja odotella lähelle tulevia perhoja.
Kangasperhosia varsinkin on nyt ihan hirmu paljon. Nyt ovat auroratkin alkaneet täällä lennellä. Hötkyilemättä tosiaan pitää perhosia kuvata - eikä perään kannata juosta...
Todella kauniita perhoskuvia ja ihanan vihreässä maailmassa. Jostain kumman syystä perhoset karttavat minua enkä onnistu koskaan saamaan tuollaisia kuvia. Nyt kyllä niiaan ja vielä pokkuroinkin syvään.:)
Pitsit sekaisin, pitää vaan oppia se odottamisen taito ja sitten pitäisi tietenkin olla aika hyvä kamera ja ehkä siinä makrolinssikin, joka suurentaa hyönteisen yksityiskohdat. Välineurheilua tämäkin, osaksi.
Irma, kangaspehosilla taitaa olla kuumin soidinaika, ainakin eilen näytti siltä. Perhonen on vaan hieman hankala kuvattava, tummahko, mutta siivissä heijasteita, jotka valottuvat helposti.
Auroraperhosia näkee kyllä aurinkoisilla ja lämpimillä paikoilla, mutta laji on aika levoton ja perhosta on hankala tavoittaa läheltä kameralla. Minunkin kuvani jäi hätäiseksi ja silmien seutua en ehtinyt tarkentaa, niin kuin perhoskuvissa olisi asiallista.
Kiitos, Pipsa. Minulla on aikaa kuljeskella luonnossa ja odotellakin, jahka siipiväki suvaitsee laskeutua sopivaan paikkaan, johon kamerani tähtäin ulottuu.
16 kommenttia:
Auroora perhonenkin, kyllä näitä katselee, ei koskaan saa kyllikseen.
Niin kauniisti kuvaat.
Kauniita ovat - kauniita...
Kyllä ne Sinuun Iines näyttävät nuo perhoset luottavan.
Minua ne tuntuvat pelkäävän. Ei niitä kyllä täällä vielä ole paljon näkynyt.
Hienoja kuvia väreiltään ja sommittelultaan.
Olen tottunut huijaamaan perhosia. Pitää liikkua kuin tiikeri saalistaessaan ja sitten työntää objektiivi perhosen lähelle niin ettei ehdi kissaa sanoa. Valotukset sun muut on katsottu etukäteen paikkaan sopiviksi. Siinä se on.
Tuo auroraperhonen oli niin hätäinen tyyppi, että piti tyytyä kaukaa otettuun pikakuvaan, siksi kuva ei ole kovin tarkka.
Saisipa tännekin päin noita auroraperhosia eikä olisi pahasta yksi mansikkakirjosiipikään. Hyvin olet huijannut.
Mahottoman hyviä kuvia Sulla.
Siinä sulle intiaaninimi Hiipivä Tiikeri:) Mä en tajuu kans miten saat saalistettua näitä näin monta. Tuo alimmainen on aivan ihana ja täällä näkee sellaisia perhosia mitä en ole oskaan nähnykkä.
Kauniita ja selkeitä perhoskuvia. Luinkin tuossa sinun vastauskommenttisi, että miten näitä saa napattua.
Itse en ole saanut yhtäkään kuvaa, lentävät heti kauemmaksi kun lähestynkin niitä.
Alimmainen kuva on upea.
Perhoskuvaus vaatii kärsivällisyyttä ja liikkeiden hitautta. Kameraa ei saa tökätä yhtäkkiä, vaan liu'uttaa hiipimällä lähemmäs, niin ettei kuvaajan varjokaan pelästytä perhosta. Jos perhonen pyrähtää pois, kannattaa odottaa vähän aikaa, sillä se palaa usein jopa samalle kukalle. Itselläni on mökkiniityllä jopa vanha puutuoli tai penkki, jotta voin rauhassa istuskella ja odotella lähelle tulevia perhoja.
Kangasperhosia varsinkin on nyt ihan hirmu paljon. Nyt ovat auroratkin alkaneet täällä lennellä. Hötkyilemättä tosiaan pitää perhosia kuvata - eikä perään kannata juosta...
Todella kauniita perhoskuvia ja ihanan vihreässä maailmassa. Jostain kumman syystä perhoset karttavat minua enkä onnistu koskaan saamaan tuollaisia kuvia. Nyt kyllä niiaan ja vielä pokkuroinkin syvään.:)
Pitsit sekaisin, pitää vaan oppia se odottamisen taito ja sitten pitäisi tietenkin olla aika hyvä kamera ja ehkä siinä makrolinssikin, joka suurentaa hyönteisen yksityiskohdat. Välineurheilua tämäkin, osaksi.
Irma, kangaspehosilla taitaa olla kuumin soidinaika, ainakin eilen näytti siltä. Perhonen on vaan hieman hankala kuvattava, tummahko, mutta siivissä heijasteita, jotka valottuvat helposti.
Auroraperhosesta oli viime viikolla kuva Hesarissa. Mikä sattuma, että sinulla on se nyt täällä, sillä en ole ennen nähnytkään...Kaunis!
Auroraperhosia näkee kyllä aurinkoisilla ja lämpimillä paikoilla, mutta laji on aika levoton ja perhosta on hankala tavoittaa läheltä kameralla. Minunkin kuvani jäi hätäiseksi ja silmien seutua en ehtinyt tarkentaa, niin kuin perhoskuvissa olisi asiallista.
Aurora on kauneimpia perhojamme!
Tännekään ei pääse kommentoimaan kirjautuneena Bloggeriin. Taas jotain häikkää.
Anonyyminä vain pääsee.
- Iines
Perhoset ja ötökät, ei niitä noin vaan napatakaan, monta tekijää pitää näköjään osua kohdalleen, että onnistuu. Nostan hattua!
Kiitos, Pipsa. Minulla on aikaa kuljeskella luonnossa ja odotellakin, jahka siipiväki suvaitsee laskeutua sopivaan paikkaan, johon kamerani tähtäin ulottuu.
Lähetä kommentti