Ps. En viitsi sanoa mikä sen oikea nimi latinaksi on, mutta huomaatko: kummallinen suomenkielinen nimi sillä nytkin on? Joillakin pikkuperhosilla, kovakuoriaisista puhumattakaan, on niin kummallisia "suomenkielisiä" nimiä, ettei niitä käsitä edes vodjokit tai vepsäläiset, inkeriläisitä maahanmuuttajista puhumattakaan. Näin on.
Aina on mukavaa löytää kuvattavalle nimi - itse olen aika surkea perhosten tunnistaja, kiva nähdä kuvia nimillä muissa blogeissa - ehkä vanhakin sitten oppii niitä tunnistamaan ;)
"kuin paksua samettia"... Jopas oli jännästi sanottu! Velvetistä ei kumminkaan ole kyse, vaan kitiinistä.
Kehrääjäperhoset ovat aika "pumpulisen" näköisiä, eli pulleita. (Nimensä ne ovat saaneet koiraiden tuntosarvista, ne on 'värttinöitä'.) Kiitäjäperhoset ovat taas kuin meidän ulkoministerimme Stubb, laihoja ja kovia lentelee; pysyvät paikallaan kuin kolibrit.
Eniten minä rakastan yöperhosia, niitä on niin paljon ja monet niistä eroavat hyvin vähän toisistaan. Sävyt ovat vähäisiä. (Ne ovat kuin lenteleviä kenkiä jotka eivät tiedä kenen jalkoihin he sopivat.) Höpö höpö. (Yöperhosia oli kiva odottaa elohopealampun vieressä elokuun aamuöinä kun oli niin yksin ettei osannut ajatella muuta kuin Lorcan runoja... ja väistellä ohi suhahtavia... insectoja/ajatuksia.)
Tämä on kirjamainos;-) Riku Cajanderin kirjassa luontopiha on kerrottu kasveista, joita istuttamalla saa yöperhosia pihalleen. Kehrääjät ja kiitäjät kai tulevat ilmankin...
Mikis, olisit vaihtanut Lorcan Nerudaan. Nytkin yksi Neruda Iineksen perhosilla Lumikarpalossa. Ja likempänä juhannusta tulee paras...Iinekseltä ja ehkä myös Pablolta...
11 kommenttia:
Tutun näköinen mutta en muista mikä, en edes, että olisiko mittariperhonen?
Iines, perhosten suhteen olen aika amatööri, tiedän laji/heimo tunnuksia, en välttämättä enempää.
Niin kuin en mistään muustakaan.
(Toimin yleissivistykselläni.)
Mittariksi minäkin tätä arvelen, ja se riittää kyllä. Nimet eivät periaatteessa ole tärkeitä, hauskoja vain tietää.
Mikis, minä taas toimin ihan opaskirjojen varassa, yleissivistykseni ei riitä tunnistamaan kuin nokkosperhosen ja nuo suurimmmat ja yleisimmät.
Luhtalehtimittari tämä muuten on!
Ps. En viitsi sanoa mikä sen oikea nimi latinaksi on, mutta huomaatko: kummallinen suomenkielinen nimi sillä nytkin on? Joillakin pikkuperhosilla, kovakuoriaisista puhumattakaan, on niin kummallisia "suomenkielisiä" nimiä, ettei niitä käsitä edes vodjokit tai vepsäläiset, inkeriläisitä maahanmuuttajista puhumattakaan. Näin on.
Löydän latinalaisen nimen kirjastani, kun sinä sitä pihtaat, mikis. Mutta kiitos tiedosta. Nimet ovat hauskoja, varsinkin sienten nimet.
Aina on mukavaa löytää kuvattavalle nimi - itse olen aika surkea perhosten tunnistaja, kiva nähdä kuvia nimillä muissa blogeissa - ehkä vanhakin sitten oppii niitä tunnistamaan ;)
Iloista alkanutta kesäkuuta sinulle!
Kiitos, Hanna, mukavaa kesäaikaa sinullekin! Minusta tuo ötököiden tunnistuspuuha on tosi kivaa, tykkään etsiä ja löytää, vaikka vain nimen.
Todella kaunis mittariperhonen, siivet ovat kuin paksua samettia.
hienot kuvat!
Ihana mieletön toi eka kuva!! Ihana.
"kuin paksua samettia"...
Jopas oli jännästi sanottu!
Velvetistä ei kumminkaan ole kyse, vaan kitiinistä.
Kehrääjäperhoset ovat aika "pumpulisen" näköisiä, eli pulleita. (Nimensä ne ovat saaneet koiraiden tuntosarvista, ne on 'värttinöitä'.) Kiitäjäperhoset ovat taas kuin meidän ulkoministerimme Stubb, laihoja ja kovia lentelee; pysyvät paikallaan kuin kolibrit.
Eniten minä rakastan yöperhosia, niitä on niin paljon ja monet niistä eroavat hyvin vähän toisistaan. Sävyt ovat vähäisiä. (Ne ovat kuin lenteleviä kenkiä jotka eivät tiedä kenen jalkoihin he sopivat.) Höpö höpö. (Yöperhosia oli kiva odottaa elohopealampun vieressä elokuun aamuöinä kun oli niin yksin ettei osannut ajatella muuta kuin Lorcan runoja... ja väistellä ohi suhahtavia... insectoja/ajatuksia.)
Tämä on kirjamainos;-) Riku Cajanderin kirjassa luontopiha on kerrottu kasveista, joita istuttamalla saa yöperhosia pihalleen. Kehrääjät ja kiitäjät kai tulevat ilmankin...
Mikis, olisit vaihtanut Lorcan Nerudaan. Nytkin yksi Neruda Iineksen perhosilla Lumikarpalossa. Ja likempänä juhannusta tulee paras...Iinekseltä ja ehkä myös Pablolta...
Lähetä kommentti