4.2.2008

Minä hiihtelen hankia hiljalleen

... minä hiihtelen siskoni kanssa.
Koti tuolla se vilkkuvi kultainen
tuli taasen on takassansa.
Emo huolella käy
eikö lapsia näy
kun ilta jo hangelle hämärtäy.


(Kuka kirjoitti? En löytänyt tietoa - Hilja Haahti?)

9 kommenttia:

Liisa kirjoitti...

Latu näyttää juuri avatulta. Kutsuu ulos. Pidän kovasti tästä kuvasta.

KooTee kirjoitti...

Runosta en tiedä, mutta joku Iines siinä on hiidellyt.

Kale kirjoitti...

Olisko se kuitenkin Eino Leinoa, tässä pari värssyä:

YKSIN HIIHTÄJÄ

Minä hiihtelen hankia hiljalleen
jo aurinko maillehen vaipuu,
minun rintani käy niin murheisaks,
minun rintani täyttää kaipuu.
Latu vitkaan vie.
Vai vääräkö lie?
Niin pitkä on yksin hiihtäjän tie.

Ja kuusien varjot ne tummentuu.
Minä annan aattehen luistaa.
Ja jos minä korpehen kaadun näin,
mua tokkohan kukaan muistaa?
Kylä kaukana on.
Nyt lepohon
ei aikaa vielä, ei aattelohon.

Ja kuusien varjot ne tummentuu.
Tuul´ hiljaa heittävi lunta.
Joko kotihin korpien hiihtäjä sai
vai ollukko lie vain unta?
Uni tuskat vie.
Päivä loppunut lie
ja loppunut yksin hiihtäjän tie.

Kale kirjoitti...

Tarkistin. On se Leinoa:
http://www.internetix.fi/aspit/runot/haeruno.asp?rtunnus=935

Iines kirjoitti...

Hertsileijaa, kiitos Kale. Olisihan minun pitänyt Leinon runo tuntea, niin tuttu se on. Mutta en vaan muistanut... Sattuuhan näitä katkoksia. :)

Mari kirjoitti...

Tuo latu poikkasee kuvan hauskasti! Tuo virtaa koko talviseen kuvaan.

A-K.H kirjoitti...

Hyvä kuva iinekseltä moneen vuoteen. Etualan lukokkare olisi pitänyt rajata pois.

Iines kirjoitti...

Moneen vuoteen. Höpö höpö.

Lukokkareesta samaa mieltä.

katriina kirjoitti...

Ihanaa lunta! Suurennetusta kuvasta varsinkin näkee lumen laadun, tuohon kun pääsisi käsiksi ja saisi heitellä ilmaan. Ja ottaa sukset ja avata omaa latua.