Mainittakoon, että kuvan henkilöt selvisivät melko lyhyellä odotuksella, joten sijoitin kuvan huumorin puolelle, koska se suomalaiskansallinen naiskälätys oli niin mojovaa.
Väistämättä tulee mieleen tapaus Päijänteellä ja itsekin veneessä olleena. Lähdettiin mökiltä peräprutkulla kohti lähikaupunkia. Kysyin (oikeesti kysyin!!) onko bensaa tarpeeksi johon kaveri että täällä on kanisteri mukana. Takasin tullessa prutku teki topin bensan loppumisen takia ja se varakanisteri joka oli mukana oli jumankeka tyhjä!! Ja oltiin keskellä tuulista ulappaa muksu ja koira veneessä. Arvatkaas kuka souti vastatuuleen pari tuntia. En vastaa. Stana. Mentiin veneen mitta eteen airoilla ja tuulen voimasta puoli taakse. No johan se hetken päästä nauratti meitä "urpoja". Mutta koira nautti kokassa kirsu pystyssä vastatuulesta. Olisi kai sekin nauranut ääneen jos olisi osannut. Nyt oli kohteliaana vaiti. Mutta ne pahuksen rakot käsissä. ARGHH. Juu ja ollaan me vieläkin kavereita. Muisteltu "mukavaa" souturetkeä joskus tuopin ääressä.
Eihän tuo varsinainen hätäpaikka ollutkaan, ja saari on siinä lähellä, runsaan kilometrin päässä rannasta. Hyvä retki- ja onkipaikka. Avomerelle on matkaa. Kuva on otettu objektiivilla, joten vene on todellisuudessa kauempana rannasta miltä näyttää.
Ups, tuossa on sitä syvintä suomalaista huumoria, sille, joka katsoo rannalta... mitä herkullisemmaksi "keskustelu" paatilla käy, sen leveämään hymyyn vääntyy katselijan syy. Vahingonilo on paras ilo. Suomalainen sanonta. Ainakin suomalainen.
No, oikeastaan en kyllä ajatellut vahingoniloa tässä, sillä tiesin, ettei tilanne ole paha, harmittava korkeintaan. Minusta vain tuo tilanne oli niin huvittava, mennään ja touhotetaan ja sitten sattuu vahinko, joka olisi voitu estää.
Tässä on käynyt melkein samalla tavalla kun meikäläisillä kerran, luulun sinun nostavan ne kukat autoon:) Ei muuta kun takaisin noin parikymmentä kilometriä hakemaan ne kukat. Onneksi meillä oli bensaa, noilla ihmisillä on aika hankala lähteä sitä hakemaan, muuta kuin tietenkin melomalla:) Mutta airotkin puuttuvat, uimalla vaan.
Sunhan se bensakanisteri piti veneeseen nostaa, Urpo!
24 kommenttia:
Niin ja airotkin jäivät, kyllä se sivullisia naurattaa =))
Siis kuvahan on aito, ja kuulin sen suukovun rantaan, jossa olin kuvaamassa naurulokkeja. Kone yski ja pätki ja pysähtyi ja mumma kävi kuumana.
Saattaapi olla, että kaikkien mielestä tilanne ei ollut humoristinen. :)
Toisen vahinkohan se yleensä on suurin naurun aihe. Vitsit olisivat kyllä vähissä, jos tuonne keskelle ulappaa jäisivät. :)
Onks toi Urpo nimikin aito? Vai onko nimet muutettu, jottei asianomaisia tunnistettaisi? :-D
Onneksi on noin tyyni keli etteivät ajaudu vieraan valtion vesille ja syyllinen osapuoli saa kyllä kuulla kunniansa :)
Mainio!
Ei kaikkia, joita Urpoksi kutsutaan ole sitä nimeä kasteessa saanut:)
Tämä juttu on huumoria, jos sitä saa katsella henkilönä, joka ei ole asianosainen.
Tämä on kyllä hauska, eikä kaipaa mitään selityksiä - kuva puhuu puolestaan.
Mainittakoon, että kuvan henkilöt selvisivät melko lyhyellä odotuksella, joten sijoitin kuvan huumorin puolelle, koska se suomalaiskansallinen naiskälätys oli niin mojovaa.
Kesäistä perheidylliä parhaimmillaan:D
Väistämättä tulee mieleen tapaus Päijänteellä ja itsekin veneessä olleena. Lähdettiin mökiltä peräprutkulla kohti lähikaupunkia. Kysyin (oikeesti kysyin!!) onko bensaa tarpeeksi johon kaveri että täällä on kanisteri mukana. Takasin tullessa prutku teki topin bensan loppumisen takia ja se varakanisteri joka oli mukana oli jumankeka tyhjä!! Ja oltiin keskellä tuulista ulappaa muksu ja koira veneessä. Arvatkaas kuka souti vastatuuleen pari tuntia. En vastaa. Stana. Mentiin veneen mitta eteen airoilla ja tuulen voimasta puoli taakse. No johan se hetken päästä nauratti meitä "urpoja".
Mutta koira nautti kokassa kirsu pystyssä vastatuulesta. Olisi kai sekin nauranut ääneen jos olisi osannut. Nyt oli kohteliaana vaiti. Mutta ne pahuksen rakot käsissä. ARGHH.
Juu ja ollaan me vieläkin kavereita. Muisteltu "mukavaa" souturetkeä joskus tuopin ääressä.
Ai niin - se vene oli sellainen "savolaismallinen" soutuvene
Rauhallisena emäntä vielä istuu kokassa. Ei näy edes airoja olevan. Rantakivet eivät ole kaukana, kyllähän sinne pääsee porskuttelemaan.
Eihän tuo varsinainen hätäpaikka ollutkaan, ja saari on siinä lähellä, runsaan kilometrin päässä rannasta. Hyvä retki- ja onkipaikka. Avomerelle on matkaa. Kuva on otettu objektiivilla, joten vene on todellisuudessa kauempana rannasta miltä näyttää.
Näitä sattuu. Asianosaisia naurattaa vasta jälkeenpäin. Hyvä kuva!
Hehee, itsekin veneessä mököttäneenä akkana (suurta myötätuntoa kuvan rouvaa kohtaan tuntien) pidän tätä erittäin humoristisena kuvana :D
Voi ei. =)
Semmosta sattuu.
Paremmissakin piireissä. =)
Kuulemma. =)))
Terveiset ja osanottoni Urpolle. Jos nainen tulee veneelle mennessä vastaan, on syytä kääntyä takaisin, puhumattakaan, että ottaisi sen kyytiinsä.
Ups, tuossa on sitä syvintä suomalaista huumoria, sille, joka katsoo rannalta... mitä herkullisemmaksi "keskustelu" paatilla käy, sen leveämään hymyyn vääntyy katselijan syy. Vahingonilo on paras ilo. Suomalainen sanonta. Ainakin suomalainen.
No, oikeastaan en kyllä ajatellut vahingoniloa tässä, sillä tiesin, ettei tilanne ole paha, harmittava korkeintaan. Minusta vain tuo tilanne oli niin huvittava, mennään ja touhotetaan ja sitten sattuu vahinko, joka olisi voitu estää.
Tässä on käynyt melkein samalla tavalla kun meikäläisillä kerran, luulun sinun nostavan ne kukat autoon:)
Ei muuta kun takaisin noin parikymmentä kilometriä hakemaan ne kukat.
Onneksi meillä oli bensaa, noilla ihmisillä on aika hankala lähteä sitä hakemaan, muuta kuin tietenkin melomalla:)
Mutta airotkin puuttuvat, uimalla vaan.
Iines on kuvassa ihan tulemattoman näköinen.
Kissan viikset. Olen minä tullut monta kertaa, aina kun lähden liikkeelle. ;)
Ja pariskunta on tuiki tuntematon.
Lähetä kommentti