Näin käy. Vaikka se kuuluu luontoon, ihminen kokee sen helposti rumaksi ja julmaksi. On vaikea katsoa luonto-ohjelmista näitä eloonjäämiskamppailuja, saalistuksia. Pakko kääntää kanavaa hetkeksi.
Kuolemalla on monet kasvot ja usein ne ovat mielestämme hyvin rumat ja kovat. Mietin kaksi kertaa avaanko sivusi, mutta luotin siihen, ettei kuva ihan hirvittävä voi olla, koska kuvaajana olit Sinä. Vähän erikoisherkkä, kuten itsekin:) Luonnon kiertokulku on todella armoton, enkä voi sitä helposti sivusta katsoa esim luontodokumenteissa jne vaikka tiedänkin että nälkä ja reviirit tekevät petoja kaikista ja että toisen kuolema on toisen "leipä".
Irja, minäkin mietin, miten voisin varoittaa herkkiä katsojia tästä kuvasta. Sittenn ajattelin, että olen itsekin tällaiselle herkkä, ja kuitenkin katsoin tuota luonnossa. En nimittäin ensin ymmärtänyt, mikä pieni värikäs läiskä lumessa makasi. Jotenkin rumaa ja kaunista yhtaikaa. Pisarat kimmelsivät höyhenissä. Oletan että lintu on joutunut kissan uhriksi, sillä paikalla on ollut villikissoja. Oraviakin on, joten en osaa sanoa varmaksi.
Tuohan näyttää siltä, kuin olisi jo syöty tyhjiin. Pakko keventää: Liekö kyseessä tappo vai murha. Tosi on, että mieluummin kääntää päänsä, jos ei nyt ihan silmien alle osu. Luonto-ohjelmien saalistusosuudet jätän katsomatta ja paljon muutakin väkivältaa tai sitä sivuavaa. Vanhemmiten minusta on tullut radiokuuntelija.
Ripranie, oikeasti tuossa kuvassa on vain punatulkun pienen pieni pää, muu osa oli syöty. Luulen, että tapahtuma oli tuore, sillä ihan kuin pään alta olisi lumi hieman sulanut tai painunut.
Pysähdyin siksi, että koetin tunnistaa, mikä pieni punertava piste lumessa oli. Keski varmaan minuutin, ennen kuin kuva hahmottui. Luonnossa siis tuo pää oli peukalon yläosan kokoinen. Kuvassa mittasuhteet ovat siis epätodelliset.
7 kommenttia:
Luonto on tavallaan armoton! Heikkot, sairaat, vanhat väistyy elon tieltä!
Näin käy. Vaikka se kuuluu luontoon, ihminen kokee sen helposti rumaksi ja julmaksi. On vaikea katsoa luonto-ohjelmista näitä eloonjäämiskamppailuja, saalistuksia. Pakko kääntää kanavaa hetkeksi.
Kuolemalla on monet kasvot ja usein ne ovat mielestämme hyvin rumat ja kovat. Mietin kaksi kertaa avaanko sivusi, mutta luotin siihen, ettei kuva ihan hirvittävä voi olla, koska kuvaajana olit Sinä. Vähän erikoisherkkä, kuten itsekin:) Luonnon kiertokulku on todella armoton, enkä voi sitä helposti sivusta katsoa esim luontodokumenteissa jne vaikka tiedänkin että nälkä ja reviirit tekevät petoja kaikista ja että toisen kuolema on toisen "leipä".
Irja, minäkin mietin, miten voisin varoittaa herkkiä katsojia tästä kuvasta. Sittenn ajattelin, että olen itsekin tällaiselle herkkä, ja kuitenkin katsoin tuota luonnossa. En nimittäin ensin ymmärtänyt, mikä pieni värikäs läiskä lumessa makasi. Jotenkin rumaa ja kaunista yhtaikaa. Pisarat kimmelsivät höyhenissä. Oletan että lintu on joutunut kissan uhriksi, sillä paikalla on ollut villikissoja. Oraviakin on, joten en osaa sanoa varmaksi.
Tuohan näyttää siltä, kuin olisi jo syöty tyhjiin.
Pakko keventää: Liekö kyseessä tappo vai murha.
Tosi on, että mieluummin kääntää päänsä, jos ei nyt ihan silmien alle osu.
Luonto-ohjelmien saalistusosuudet jätän katsomatta ja
paljon muutakin väkivältaa tai sitä sivuavaa.
Vanhemmiten minusta on tullut radiokuuntelija.
Ripranie, oikeasti tuossa kuvassa on vain punatulkun pienen pieni pää, muu osa oli syöty. Luulen, että tapahtuma oli tuore, sillä ihan kuin pään alta olisi lumi hieman sulanut tai painunut.
Pysähdyin siksi, että koetin tunnistaa, mikä pieni punertava piste lumessa oli. Keski varmaan minuutin, ennen kuin kuva hahmottui. Luonnossa siis tuo pää oli peukalon yläosan kokoinen. Kuvassa mittasuhteet ovat siis epätodelliset.
Keski = kesti
(en saa nyt toisella bloginimellä kommenttia poistettua)
Lähetä kommentti