Meillä tänä aamuna näkyi ikkunasta eka kertaa tänä keväänä punarinta, istui omenapuun oksalla. Se on mielilintu sentähden, että se on niin rohkea ja tuttavallinen, että se tulee istahtamaan kengänkärkien eteen, eikä ujostele. Sillä on luottamus ihmiseen, tai sitten se on vähän hölmö, kun ei noudata lintujen ykkössääntöä: ole varovainen, äläkä mene liian lähelle toisia, ne voivat olla vihollisia ja potkaista tai syödä suuhunsa.
Tuota töyhtöhyyppää en ole koskaan tavannut luonnossa, vaikka nimi on tuttu. Ihmeen hyvin se on antanut itseään kuvata. Edestä, takaa ja sivulta. Oikea mannekiini näyttäisi olevan. Komea kuin kuningatar (tai kuningas).
Sinulla, Iines, näyttää olevan luottamukselliset suhteet lintuihin ja muihin metsäneläviin, mutta entäs jos tulisi karhu vastaan? Ottaisitko kuvia siitäkin, ennen kuin heittäytyisit maahan tekeytyen kuolleeksi. (Se on kuulema ainoa keino, jos haluaa säilyä karhun puremalta, mutta kyllä se vaatii rohkeutta!)
Jos karhu tulisi vastaan, ottaisin jalat alleni, vaikka tiedän, että pitää asettua maahan, suojata takaraivonsa ja tulee teeskennellä kuollutta.
Yleensä eläimet eivät pelästy, kun olet hiljaa luonnossa, et liiku paljonkaan kun näet jonkin lajin otuksen. Sitten kun luottamus on herännyt, voit lähestyä kohdetta tiikerin askelin niin että muu keho ei liiku piiruakaan, vain jalat ääntä pitämättä, kun otat muutamia askelia lähemmäs. Jokin laji päästää ihan lähelle, kuten nyt vaikka palokärki ja tikkakin. Jänikset ovat arkoja, ne katoavat, jos liikut tai pidät ääntä.
3 kommenttia:
Komea lintu eikä vähiten tuo töyhtö.
Lienee sama yksilö joka kuvassa vai miten on?
Meillä tänä aamuna näkyi ikkunasta eka kertaa tänä keväänä punarinta, istui omenapuun oksalla. Se on mielilintu sentähden, että se on niin rohkea ja tuttavallinen, että se tulee istahtamaan kengänkärkien eteen, eikä ujostele. Sillä on luottamus ihmiseen, tai sitten se on vähän hölmö, kun ei noudata lintujen ykkössääntöä: ole varovainen, äläkä mene liian lähelle toisia, ne voivat olla vihollisia ja potkaista tai syödä suuhunsa.
Tuota töyhtöhyyppää en ole koskaan tavannut luonnossa, vaikka nimi on tuttu. Ihmeen hyvin se on antanut itseään kuvata. Edestä, takaa ja sivulta. Oikea mannekiini näyttäisi olevan. Komea kuin kuningatar (tai kuningas).
Sinulla, Iines, näyttää olevan luottamukselliset suhteet lintuihin ja muihin metsäneläviin, mutta entäs jos tulisi karhu vastaan? Ottaisitko kuvia siitäkin, ennen kuin heittäytyisit maahan tekeytyen kuolleeksi. (Se on kuulema ainoa keino, jos haluaa säilyä karhun puremalta, mutta kyllä se vaatii rohkeutta!)
Jos karhu tulisi vastaan, ottaisin jalat alleni, vaikka tiedän, että pitää asettua maahan, suojata takaraivonsa ja tulee teeskennellä kuollutta.
Yleensä eläimet eivät pelästy, kun olet hiljaa luonnossa, et liiku paljonkaan kun näet jonkin lajin otuksen. Sitten kun luottamus on herännyt, voit lähestyä kohdetta tiikerin askelin niin että muu keho ei liiku piiruakaan, vain jalat ääntä pitämättä, kun otat muutamia askelia lähemmäs. Jokin laji päästää ihan lähelle, kuten nyt vaikka palokärki ja tikkakin. Jänikset ovat arkoja, ne katoavat, jos liikut tai pidät ääntä.
Lähetä kommentti