Iines, hyvää joulua sinullekin, ja hyvää uutta vuotta ja siitä eteenpäinkin hyviä, luovia päiviä, jaksamista ja toisille ilon tuottamista toivon!
Täällä, tuosta yhdestä kuvasta löytyi se rauha, jota olen kaivannut. Siitä löytyi se joulu, tunne siitä, jonka olen jotenkin jo täysin kadottanut.
Minusta sinä näillä kuvillasi näytät sen parhaan puolen itsestäsi, jota olen aina ihaillut sinussa.
Ihmettelen näkökykyäsi, ja sitä silmää, joka on sisääsi rakennettu ja joka puhtaimmillaan esiintyy näissä luontokuvissasi.
Myös Ikkunaiineksessä olen aina ihaillut eniten juuri silmääsi valita sopiva kuva "alkulataukseksi". Minusta tuntuu, että sitä kuvavalintaasi pidetään liiaksi itsestäänselvyytenä, vaikka se ei sitä ole. Ainakaan sitä ei kommenteissa useinkaan tuoda esille, vaikka tiedän, ettei se kuva ole siihen itsestään hypännyt. Ja kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa (klisee, joka pitää paikkansa).
Kun viimeksi blogissasi tieten tahtoen halusin ihmisten kiinnittävän huomiotaan edes hiukkasen valitsemaasi venäläisen taiteilijan mestarilliseen kuvaan, kuvaan joka aina uudestaan ja uudestaankin nähtynä herättää suurta mielihyvää upeana taideteoksena, yllätyin, kun se nähtiinkin vain oman itseni esiintuojana. Ja häly mikä siitä nousi, lannisti minut täysin.
Toin sen esille, että ihmiset huomaisivat valintasi laadun. Ja sen sijaan sain kuulla ainakin yhdestä suusta miten tekoni ja yritykseni "herättävät myötähäpeää" ja että yleensä olen vain itseäni esilletuova inho-olento. Se teki surulliseksi.
Vain yksi henkilö (antonyymi) oli ymmärtänyt, mitä kommentillani halusin kertoa. Ja se, että sinä Iines olit sitä mieltä, että se teilaamiseni osoitti vain "rohkeata rehellisyyttä", sai minut tajuamaan, että olin väärä henkilö väärässä paikassa.
Nyt tajuan, etttä se on totta. En tunkeile enää blogiisi mielipiteineni ja sanoillani, vaikka pidin siellä olosta. Mutta täällä kuvaosastollasi puhuu puhdas luonto. Ja sinulla, Iines on "näkevä silmä". Näkevä silmä parhaimmillaan.
Käyn täällä kuviasi vastakin katsomassa ja ne kertovat hyvää sinusta. Mutta ajatuksiani en tännekään uskalla tuoda (tai sanoiksi luoda).
Kuulostaa pateettiselta, mutta sisälläni on lukko, joka avautuu vain tälle tunnustukselle. Mutta henki on mukana vastakin. Se pitää sinusta ja molemmista blogeistasi. Omaa itseäni etsin. Se on hukassa. Ollut aina ja on edelleenkin.
Kiitos, Liisu, puhuttelevasta kommentistasi, johon vastaan mielelläni pidemmin ja tarkemmin. Nyt ensin vain haluan kiittää ja ilmoittaa, että olen lukenut viestisi ja iloinnut siitä, joskin se teki minut myös murheelliseksi.
Palaan vain lyhyesti kommenttiisi, Liisu. Mielelläni kirjoitan asiasta lisää, mutta haluaisin tehdä sen keskustelublogissa, en valokuvablogissa. Uskon, että sinua on kaivattu keskustelublogin puolella.
Pahoitit siis mielesi yhden anonyymin kommenteista ja siitä, etten minä bloginpitäjänä ryhtynyt tuomitsemaan häntä.
Tein virheen, ja se oli siinä, kun otin kantaa sananvaihtoonne. Minun olisi pitänyt olla hiljaa ja puolueeton ja antaa teidän selvittää asia keskenänne. Pyydän anteeksi sitä, että näin pahoitin mielesi, mikä ei ollut tarkoitus. Kerroin ymmärtäneeni anonyymin kommentin sisällön, mutta en ilmaissut olevani samaa mieltä hänen kanssaan. Jos kieltäisin yksityiset mielipiteet siksi, että olen eri mieltä tai joku voi loukkaantua, ei sananvapaudesta voisi käsittääkseni puhua.
En halua neuvoa ketään siinä, en sinuakaan, Liisu, miten anonyymeihin kommentteihin tulee suhtautua, koska ihmiset ovat yksilöitä. Itse opin tästä tapauksesta, etten bloginpitäjänä enää sotke lusikkaani kahden henkilön väliseen sananvaihtoon. Tässä olisi pitänyt olla viisaampi.
Olet oikeassa, Iines, tämä ei ole keskustelublogi, poistin kommentin (poista sinä loput, pidetään luonto puhtaana) hymiö
Joulu jatkuu... Kaikki kolme lintulautaa pihassa ovat päivisin täynnä vilskettä. Pakkasta 7 astetta täällä eteläisessä Suomessa. Joulu-aattona satoi lunta, pimeys valkeni, päivä piteni ja kaamosraja pohjoisessa nousi ylemmäksi. Valo voittaa. "Tapanin päivä on poutainen, pohjoisessa kireä pakkanen" kuului äsken radiosta.
Kaikista epäilyistä huolimatta joulu oli 2014 koko maassa valkoinen, voi jo nyt sanoa.
En minä mitään poista, Liisu. Toivon vain, että asia olisi nyt selvä ja mentäisiin tästä eteenpäin.
Meillä Satakunnassa oli aattona valtava lumipyry, ja kun jouduin yllättäen autoilemaan kauppaan - kuusenkynttilät menivät rikki ja piti lähteä metsästämään uusia vielä auki olevista marketeista - en tahtonut päästä autolla ajamaan, kun kadut olivat auraamatttomia ja lunta oli kertynyt paksuiksi uriksi, niin että perä heitti jo kolmeakymppiä ajaessa. Eilen oli pakkasta 17 astetta, nyt on nollakeli ja sataa lisää lunta.
Omilla talipalloillani on käynyt lintuja siihen malliin, että sorruin laittamaan taas myös jyvätarjoilun. Laskin seuraavat lajit: talitiainen, sinitiainen, varpunen, keltasirkku, viherpeippo, mustarastas, fasaaninaaras.
6 kommenttia:
Iines, hyvää joulua sinullekin, ja hyvää uutta vuotta ja siitä eteenpäinkin hyviä, luovia päiviä, jaksamista ja toisille ilon tuottamista toivon!
Täällä, tuosta yhdestä kuvasta löytyi se rauha, jota olen kaivannut. Siitä löytyi se joulu, tunne siitä, jonka olen jotenkin jo täysin kadottanut.
Minusta sinä näillä kuvillasi näytät sen parhaan puolen itsestäsi, jota olen aina ihaillut sinussa.
Ihmettelen näkökykyäsi, ja sitä silmää, joka on sisääsi rakennettu ja joka puhtaimmillaan esiintyy näissä luontokuvissasi.
Myös Ikkunaiineksessä olen aina ihaillut eniten juuri silmääsi valita sopiva kuva "alkulataukseksi". Minusta tuntuu, että sitä kuvavalintaasi pidetään liiaksi itsestäänselvyytenä, vaikka se ei sitä ole. Ainakaan sitä ei kommenteissa useinkaan tuoda esille, vaikka tiedän, ettei se kuva ole siihen itsestään hypännyt. Ja kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa (klisee, joka pitää paikkansa).
Kun viimeksi blogissasi tieten tahtoen halusin ihmisten kiinnittävän huomiotaan edes hiukkasen valitsemaasi venäläisen taiteilijan mestarilliseen kuvaan, kuvaan joka aina uudestaan ja uudestaankin nähtynä herättää suurta mielihyvää upeana taideteoksena, yllätyin, kun se nähtiinkin vain oman itseni esiintuojana. Ja häly mikä siitä nousi, lannisti minut täysin.
Toin sen esille, että ihmiset huomaisivat valintasi laadun. Ja sen sijaan sain kuulla ainakin yhdestä suusta miten tekoni ja yritykseni "herättävät myötähäpeää" ja että yleensä olen vain itseäni esilletuova inho-olento. Se teki surulliseksi.
Vain yksi henkilö (antonyymi) oli ymmärtänyt, mitä kommentillani halusin kertoa. Ja se, että sinä Iines olit sitä mieltä, että se teilaamiseni osoitti vain "rohkeata rehellisyyttä", sai minut tajuamaan, että olin väärä henkilö väärässä paikassa.
Nyt tajuan, etttä se on totta. En tunkeile enää blogiisi mielipiteineni ja sanoillani, vaikka pidin siellä olosta. Mutta täällä kuvaosastollasi puhuu puhdas luonto. Ja sinulla, Iines on "näkevä silmä".
Näkevä silmä parhaimmillaan.
Käyn täällä kuviasi vastakin katsomassa ja ne kertovat hyvää sinusta. Mutta ajatuksiani en tännekään uskalla tuoda (tai sanoiksi luoda).
Kuulostaa pateettiselta, mutta sisälläni on lukko, joka avautuu vain tälle tunnustukselle. Mutta henki on mukana vastakin. Se pitää sinusta ja molemmista blogeistasi. Omaa itseäni etsin. Se on hukassa. Ollut aina ja on edelleenkin.
Kiitos, Liisu, puhuttelevasta kommentistasi, johon vastaan mielelläni pidemmin ja tarkemmin. Nyt ensin vain haluan kiittää ja ilmoittaa, että olen lukenut viestisi ja iloinnut siitä, joskin se teki minut myös murheelliseksi.
Palaan vain lyhyesti kommenttiisi, Liisu. Mielelläni kirjoitan asiasta lisää, mutta haluaisin tehdä sen keskustelublogissa, en valokuvablogissa. Uskon, että sinua on kaivattu keskustelublogin puolella.
Pahoitit siis mielesi yhden anonyymin kommenteista ja siitä, etten minä bloginpitäjänä ryhtynyt tuomitsemaan häntä.
Tein virheen, ja se oli siinä, kun otin kantaa sananvaihtoonne. Minun olisi pitänyt olla hiljaa ja puolueeton ja antaa teidän selvittää asia keskenänne. Pyydän anteeksi sitä, että näin pahoitin mielesi, mikä ei ollut tarkoitus. Kerroin ymmärtäneeni anonyymin kommentin sisällön, mutta en ilmaissut olevani samaa mieltä hänen kanssaan. Jos kieltäisin yksityiset mielipiteet siksi, että olen eri mieltä tai joku voi loukkaantua, ei sananvapaudesta voisi käsittääkseni puhua.
En halua neuvoa ketään siinä, en sinuakaan, Liisu, miten anonyymeihin kommentteihin tulee suhtautua, koska ihmiset ovat yksilöitä. Itse opin tästä tapauksesta, etten bloginpitäjänä enää sotke lusikkaani kahden henkilön väliseen sananvaihtoon. Tässä olisi pitänyt olla viisaampi.
Olet oikeassa, Iines, tämä ei ole keskustelublogi, poistin kommentin (poista sinä loput, pidetään luonto puhtaana) hymiö
Joulu jatkuu... Kaikki kolme lintulautaa pihassa ovat päivisin täynnä vilskettä. Pakkasta 7 astetta täällä eteläisessä Suomessa. Joulu-aattona satoi lunta, pimeys valkeni, päivä piteni ja kaamosraja pohjoisessa nousi ylemmäksi. Valo voittaa. "Tapanin päivä on poutainen, pohjoisessa kireä pakkanen" kuului äsken radiosta.
Kaikista epäilyistä huolimatta joulu oli 2014 koko maassa valkoinen, voi jo nyt sanoa.
En minä mitään poista, Liisu. Toivon vain, että asia olisi nyt selvä ja mentäisiin tästä eteenpäin.
Meillä Satakunnassa oli aattona valtava lumipyry, ja kun jouduin yllättäen autoilemaan kauppaan - kuusenkynttilät menivät rikki ja piti lähteä metsästämään uusia vielä auki olevista marketeista - en tahtonut päästä autolla ajamaan, kun kadut olivat auraamatttomia ja lunta oli kertynyt paksuiksi uriksi, niin että perä heitti jo kolmeakymppiä ajaessa. Eilen oli pakkasta 17 astetta, nyt on nollakeli ja sataa lisää lunta.
Omilla talipalloillani on käynyt lintuja siihen malliin, että sorruin laittamaan taas myös jyvätarjoilun. Laskin seuraavat lajit: talitiainen, sinitiainen, varpunen, keltasirkku, viherpeippo, mustarastas, fasaaninaaras.
Lähetä kommentti