Kuvasi ovat aina niin ihastuttavia , että minulta menevät sanat suusta - katselen aina . Täälläkin pitäisi olla "tykkään"osio , niin meillä sanattomilla olisi jokin tapa ilmaista että olemme nähneet postauksen :O)
Ripranie, haikeuttahan siinä on, ja juuri sitä tuo ylle linkattu musiikkiesityskin sisältää. Toisaalta koen itse syksyn myös voimaa ja energiaa antavaksi kaudeksi, jolloin oma luovuus kukkii monin tavoin.
Kyllimarjaana, kiitos kauniista sanoistasi! Tuo on totta, että valokuvablogeissa voisi olla jokin nappula, jolla voisi ilmaista tykkäämisensä. Joskus on vähän väkinäistä kirjoittaa sanoilla sitä tunnetta, minkä jokin kuva saa itsessä aikaan.
Niin se tekee, mutta ei vielä tullut syysrysäystä. Odotellaan sitä yö pakkasta. Vaahteroihin alkaa jo pikkuhiljaa tulla syysväriä vihreiden lehtien joukkoon.
Aika lämmitä on edelleen, tänään yäällä sellainen syystuhnuinen keli.
Täysi kesähän vielä on, mutta kyllä tuolla metsänrajassa yleisväri on jo keltaisempi, jos on lehtipuita joukossa. Toisaalta on hämmästyttävän vihreää, ainakin tässä meidän taloyhtiön pihalla.
Vaahteranlehtikuvasi ovat juuri sitä samaa, jota katselen ympärilläni. Outoa, että tuo "rokkoisuus" on nimenomaan vaahteroissa, harvemmin muissa lehtipuissa. Ja totta, nurmikko vihertää vielä kauniina ja tuoreena ollen erikoisena vastakohtana puissa alkaneelle värien vaihtumiselle. Yksinkertaisen kauniita kuvia, taas kerran. Sinun kuviisi en ole joutunut pettymään kertaakaan...:)
9 kommenttia:
http://www.youtube.com/watch?v=cMWn3obDa5o
Punaiset lehdet. Tuon meinasin kirjoittaa tähän otsikoksikin. Iki-ihana syystango, ah.
Ruskan värit luonnossa kauneutensa lisäksi tuovat mukanaan ainakin minulle nykyään myös haikeuden hippusia.
Ripranie
Kuvasi ovat aina niin ihastuttavia , että minulta menevät sanat suusta - katselen aina . Täälläkin pitäisi olla "tykkään"osio , niin meillä sanattomilla olisi jokin tapa ilmaista että olemme nähneet postauksen :O)
Ripranie, haikeuttahan siinä on, ja juuri sitä tuo ylle linkattu musiikkiesityskin sisältää. Toisaalta koen itse syksyn myös voimaa ja energiaa antavaksi kaudeksi, jolloin oma luovuus kukkii monin tavoin.
Kyllimarjaana, kiitos kauniista sanoistasi! Tuo on totta, että valokuvablogeissa voisi olla jokin nappula, jolla voisi ilmaista tykkäämisensä. Joskus on vähän väkinäistä kirjoittaa sanoilla sitä tunnetta, minkä jokin kuva saa itsessä aikaan.
Niin se tekee, mutta ei vielä tullut syysrysäystä. Odotellaan sitä yö pakkasta. Vaahteroihin alkaa jo pikkuhiljaa tulla syysväriä vihreiden lehtien joukkoon.
Aika lämmitä on edelleen, tänään yäällä sellainen syystuhnuinen keli.
Täysi kesähän vielä on, mutta kyllä tuolla metsänrajassa yleisväri on jo keltaisempi, jos on lehtipuita joukossa. Toisaalta on hämmästyttävän vihreää, ainakin tässä meidän taloyhtiön pihalla.
Vaahteranlehtikuvasi ovat juuri sitä samaa, jota katselen ympärilläni. Outoa, että tuo "rokkoisuus" on nimenomaan vaahteroissa, harvemmin muissa lehtipuissa. Ja totta, nurmikko vihertää vielä kauniina ja tuoreena ollen erikoisena vastakohtana puissa alkaneelle värien vaihtumiselle. Yksinkertaisen kauniita kuvia, taas kerran. Sinun kuviisi en ole joutunut pettymään kertaakaan...:)
Noihin vaahteranpilkkuihin on jo tottunut niin, että näkee ne osana värikirjoa. Ikään kuin kuuluvat vaahteraan.
Kiitos Pitsit kauniista sanoistasi. Omat kuvasi ovat hivelevän kauniita.
Lähetä kommentti