Liikuttaa minua nuo talvilinnut. Niin varpuset kuin tintitkin, kun tulevat toimeen talvellakin. Ja jos ihailuni määrä niitä kohtaan voisi yhtään lämmittää, olisi siitä niille jotain hyötyä.
Viimeisen kuvan varpunen vilkaisee jo tänne päin, ihmettelee Iinestä ja ehkä kuulee puhettakin. Totiselta näyttää.
"Oisinpa lintunen..." Tai ei. Ehkä en silti tulisi toimeen.
Minuakin liikuttaa lintujen selviytyminen. Siksi kannankin niille pussikaupalla ruokaa, pähkinöitä ja kuorittuja siemeniä ja kauranjyviä ja talipalloja ilman verkkoa, murennettuna. Harmi vaan kun harakatkin ovat keksineet takapihani, sillä se merkitsee sitä, että taloyhtiön kliiniset mummut voivat valittaa säksättävistä harakoista..
Harakatkin ovat lintuja ja komeita ovatkin, mutta rotat, ja hiiret ja vimmatusti lisääntyvät citykanit, nekin tulevat vaatimaan osaansa, pitäisikö niitäkin ruokkia, vai ovatko ne vähän niin kuin romaanikerjäläiset, hermostuttavia ja huonoa omaatuntoa ylläpitäviä?. Voiko puhua eläinrasismista? Näitä joskus mietin kun on aikaa. Onneksi sitä (aikaa) on vähän.
Ja entä, jos olisi uudestisyntyminen, ja syntyisi torakaksi. Voi, en kestäisi sitä!
Itse pidän harakoistakin, mutta oletan, että naapurit eivät, eli he voisivat valittaa niistä ja koko ruokintapaikastani. Se on nimittäin rivitalon takapihalla.
Voi näitä pieniä piiperöisiä. Sydämeni on enemmän kuin kallellaan kun vain näenkin varpusia. Niin kauniit kuvat pihojemme vaatimattomista, mutta äärettömän sympaattisista vierailijoista...:)
5 kommenttia:
Liikuttaa minua nuo talvilinnut. Niin varpuset kuin tintitkin, kun tulevat toimeen talvellakin. Ja jos ihailuni määrä niitä kohtaan voisi yhtään lämmittää, olisi siitä niille jotain hyötyä.
Viimeisen kuvan varpunen vilkaisee jo tänne päin, ihmettelee Iinestä ja ehkä kuulee puhettakin. Totiselta näyttää.
"Oisinpa lintunen..." Tai ei. Ehkä en silti tulisi toimeen.
Minuakin liikuttaa lintujen selviytyminen. Siksi kannankin niille pussikaupalla ruokaa, pähkinöitä ja kuorittuja siemeniä ja kauranjyviä ja talipalloja ilman verkkoa, murennettuna. Harmi vaan kun harakatkin ovat keksineet takapihani, sillä se merkitsee sitä, että taloyhtiön kliiniset mummut voivat valittaa säksättävistä harakoista..
Harakatkin ovat lintuja ja komeita ovatkin, mutta rotat, ja hiiret ja vimmatusti lisääntyvät citykanit, nekin tulevat vaatimaan osaansa, pitäisikö niitäkin ruokkia, vai ovatko ne vähän niin kuin romaanikerjäläiset, hermostuttavia ja huonoa omaatuntoa ylläpitäviä?. Voiko puhua eläinrasismista? Näitä joskus mietin kun on aikaa. Onneksi sitä (aikaa) on vähän.
Ja entä, jos olisi uudestisyntyminen, ja syntyisi torakaksi. Voi, en kestäisi sitä!
Itse pidän harakoistakin, mutta oletan, että naapurit eivät, eli he voisivat valittaa niistä ja koko ruokintapaikastani. Se on nimittäin rivitalon takapihalla.
Voi näitä pieniä piiperöisiä. Sydämeni on enemmän kuin kallellaan kun vain näenkin varpusia. Niin kauniit kuvat pihojemme vaatimattomista, mutta äärettömän sympaattisista vierailijoista...:)
Lähetä kommentti