Katriina, ei toki kesytettyjä, minusta kania kun ei saisi kesyttää, sillä se on luonnon eläin. Naapurissa oli kerran perheen ainokaisella lapsella kani metri kertaa metrin häkissä. Että kävi eläin sääliksi. Näin sen joka kerran, kun katsoin makuuhuoneen ikkunasta ulos, ja paha mieli tuli.
Kyllä nämä ovat villeja pupuja, kirmaavat luonnossa, ja juuri siksi niitä kuvaankin.
Rusakkoja varmaan ovatkin. Jänis, kani, pupu, rusakko - onkohan tuossa nyt neljä lajia? Ja mikä oli Väiski Vemmelsääri?
Minulla on siis into kuvata villieläimiä, koska tavallaan se hetki, jolloin saa luontokappaleen kameran etsimeen, on pieni ikuisuushetki, ainutlaatuinen, sykähdyttävä. Usein kuva on täpinästä johtuen teknisesti huono, mutta jos se kertoo jotakin villin eläimen kohtaamisesta, on se mielestäni jo paljon.
Ovatkohan Helsingit puolikesyt kanit saaneet alkunsa hylätyistä tai karkuunpäässeistä kotipupuista? Eihän niitä tarvita kuin yksi tai kaksi, niin kohta on isompi populaatio.
Minulla on jonkinlainen pupuvillitys. Villeissä jäniksissä on jotain kerrassaan lumoavaa. Eilenkin näin yhden jäniksen istuvan kaikessa rauhassa puun varjossa, mutta kun sain kameran esille, se oli jo mennyt.
8 kommenttia:
Kaksi alinta ovat hauskat yhdessä. En ole koskaan nähnyt jänistä kovin läheltä, mutta sinulla on usein ollut kuvia niistä. Kesytettyjä lemmikkijänöjä?
Katriina, ei toki kesytettyjä, minusta kania kun ei saisi kesyttää, sillä se on luonnon eläin. Naapurissa oli kerran perheen ainokaisella lapsella kani metri kertaa metrin häkissä. Että kävi eläin sääliksi. Näin sen joka kerran, kun katsoin makuuhuoneen ikkunasta ulos, ja paha mieli tuli.
Kyllä nämä ovat villeja pupuja, kirmaavat luonnossa, ja juuri siksi niitä kuvaankin.
Rusakkoja kai nämä ovat. Hyviä kuvia onnistut saamaan villieläimistä. Kauneutta ja herkkyyttä.
Olen päättänyt, etten eläimiä, siis liikkuvia, kuvaa, mutta aina silmä vain hakee niitä. Onkohan minun lopulta annettava periksi?
Hyvää sunnuntaita!
Kiitos, sunnuntaita sinullekin!
Rusakkoja varmaan ovatkin. Jänis, kani, pupu, rusakko - onkohan tuossa nyt neljä lajia? Ja mikä oli Väiski Vemmelsääri?
Minulla on siis into kuvata villieläimiä, koska tavallaan se hetki, jolloin saa luontokappaleen kameran etsimeen, on pieni ikuisuushetki, ainutlaatuinen, sykähdyttävä. Usein kuva on täpinästä johtuen teknisesti huono, mutta jos se kertoo jotakin villin eläimen kohtaamisesta, on se mielestäni jo paljon.
Puuttuu vielä iines-pupu ruususuu.
Nyt ei ole kanien hyvä Helsingissä. Niitä alkaa olla siellä jo kuin Australiassa
Ovatkohan Helsingit puolikesyt kanit saaneet alkunsa hylätyistä tai karkuunpäässeistä kotipupuista? Eihän niitä tarvita kuin yksi tai kaksi, niin kohta on isompi populaatio.
Puput kuluvat toteemiini, kiitos kuvista.
Hukkasebn sivuilta löysin tänne, taidan seurata blogiasi.
T:Hevoinen
Minulla on jonkinlainen pupuvillitys. Villeissä jäniksissä on jotain kerrassaan lumoavaa. Eilenkin näin yhden jäniksen istuvan kaikessa rauhassa puun varjossa, mutta kun sain kameran esille, se oli jo mennyt.
Lähetä kommentti