Panen tämä kuvan pramille huolimatta siitä, että se on harmaa, paparazzattu kaukaa auton ikkunasta, kun tämä mielestäni kerrassaan herkullinen mummo osui reitilleni ja kamera oli sopivasti etupenkillä ja minä risteyksessä seisaksissa..
Kooteella oli myös paparazzikuva pulloa kallistavasta hepusta blogissaan, tosin teknisesti hyvä. Paparazzikuvissa on sitä jotakin! Onko teillä muilla salaa napattuja otoksia, huonoja tai hyviä? Jos on, pankaa ihmeessä blogiin, sillä hyvä tilanne on joskus tärkeämpi kuin tekniset finessit. Harmi vain, etten saa mummon piirteitä selkeämmiksi kuvankäsittelyssä (Picasa).
12 kommenttia:
Hyvä tätikuva, kaikesta huolimatta.
Picasan terävyyden säätöä ei paljon pääse säätelemään se tekee sen mitä tekee. Kuvaan ei varmaan saa lisää terävyyttä, mutta kontrastia lisäämällä se ainakin näyttäisi mahdollisesti terävämmältä. Picasassa sekin on hankalaa, mutta koita niin, että lisäät ensin hiukan tummuutta ja sitten vedät ohjelma liukusäädintä hiukan oikealle. Yleensä Picasan kontrastia voi näillä kahdella säätimellä hikan lisätä, pitää olla kyllä tarkkana, ainakin vaaleat kohdat menevät yleensä näin aivan puhki.
Saattaa olla päivän ainoa ulkoilu. Veikeä kuva.
Ok, kootee, minäpä vekslaan lisää, vaikka jo taisin tuota koettaa.
Kyllä se Elements on nyt hankittava, maksoi mitä maksoi.
Niin juuri, Liisa, samaa ajattelen. Mummo oli pukeutunut selvästi huolella ja aika lämpimästi, essu hameen päällä ja pipo päässä. Asuu pienessä pahaisessa talossa pururadan alkupäässä.
Nyt on jo kuutosversio Elementsistä.
Se maksaa siinä satasen huitteilla, paikasta riippuen.
Olen miettinyt, että vaihataisiko myös kuutoseen, mutta taidan odottaa seuraavaa versiota, koska muutokset ovat aika pieniä.
On niitä vaihtoehtoja muitakin.
Mikäs se Saturalla ( Raijalla) olikaan? Se on muistaakseni kotimaan kielellä, mutta sinulle ei tuo englantikaan tuota vaikeuksia.
Mukava mummo kuva:)Päivän ulkoilu ja voi tuolla reussulla tavata vaikka naapureita.
Iines oletko kuvannut tämän pienellä kameralla?
Mulla kuutonen ja arvatkaa käytänkö sitä;)En muista edes sitä onko se kotimaan kielellä, ei ole.
Se oli yksi niitä ostoksia, no ei vaan tule käytetty.
Minä heitin Picasan pois koneelta.
Sikäläinen Diana.
Siis, Raijalla on Elements 6 ( ei ole opetellut käyttämään, sitä ei ole suomennettu)
Tarkoitin sitä toista ohjelmaa jota käyttää.
Mä napsaisin kännykameralla tänään tämmöisen! Klikkaa nimeä.
Jäin mietiskelemään, haluaisinko kuvaani - siis kuvaa, josta olen tunnistettavissa, mutta jonka ottamisesta en ole mitään tiennyt - jonkun blogiin ihmeteltäväksi. En haluaisi. Mutta enpä kai voisi sitä estääkään.
Outoa aikaa elämme. Onhan toki ennenkin lehdissä julkaistu kuvia esimerkiksi ihmisjoukoista ihmisiltä lupaa kysymättä, mutta siinä on kuitenkin aste-ero tähän käytäntöön.
Muistanpa aikanaan 1970-luvulla ravintolassa työskennellessäni olleen ohjeena, ettei mieluusti saa kuvata omaa seuruetta niin, että muut asiakkaat tulevat kuvaan mukaan. Hovimestari saattoi käydä kohteliaasti mainitsemassa asiasta.
Olet oikeassa Hilma, lupa pitäisi aina pyytää kuvan julkaisemiseen.
Tästä huolimatta näitä paparazzikuvia julkaistaan koko ajan, myös sanomalehdissä, joka paikassa, kännyköistä ladataan salakuvia kavereista nettiin ja kiusataan ja pilkataan jotakuta näillä kuvilla.
Oman etiikkani mukaan salakuvissa ratkaisevia ovat kuvaajan ajatukset. Tämä oman kuvani mummo on rakastettava hahmo, ja katson epäonnistuneeni, ellen saanut kuvassa lämmintä ajatustani hänestä esiin. Halusin tehdä mummolle kunniaa, ja mielestäni Liisa on oivaltanut sanomani ytimen: kenties vanhuksen ainoa päivittäinen ulkoilureissu. Kuva on siis myös yhteiskunnallinen kannanotto yksinäisten ja unohdettujen vanhusten puolesta. Vanhusten itsemurhatilastothan Suomessa ovat karua ja murheellista luettavaa: joka toinen päivä yksi suomalainen vanhus riistää hengen itseltään. (Vai oliko se joka päivä yksi vanhus?)
En usko siis, että voisin julkaista salakuvaa, jossa pilkkaan kohdettani. Olen kuitenkin puhesairauteni vuoksi ujo kysymään salakuvien kohteilta, saanko julkaista heidän kuviaan blogissani. Tiedän, että joutuisin vaikeuksiin eli pitkiin puheisiin, jos joutuisin selittämään jollekulle ensinnäkin, mikä on blogi, miksi kuvaan ja mitä kaikkea teen kuvillani. Olen menettänyt aika monta kuvaustilaisuutta, kun en kehtaa mennä puhumaan kaikille katkeilevan puheeni vuoksi. Vaihtoehdoksi jäisi ihmisten kuvaamattomuus, useissa tapauksissa, jos aina siis olisi kysyttävä lupa. Selkeissä kasvokuvissa olen kyllä kysynyt luvan, kuten esimerkiksi virolaiselta Kerstiltä viime syksynä.
Mutta siis, tuo kunnioittava eettisyys ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen on rajani, lämmin ajatus kuvattavasta, ja toivoisin että se välittyy kuvan katsojalle.
Ei kuvasi toki ole kohdettaan halventava, ei ollenkaan. Sitä en tarkoittanut. Kaunis kuvahan se on, ja naapurisikin on oikein herttainen kuvassa kumisaappaissaan ja essussaan. Iloinen hän luultavasti kuvasta olisi.
Ajattelin asiaa periaatteellisesti, enkä pelkästään sinun kuvasi kannalta. Vilkaisin myös Jack T:n kuvan. Niin, näin nykyään toimitaan.
Kun olin vastikään Roomassa ja nautin auringosta Campo di Fiorilla Giordano Brunon patsaalla joku mies otti minusta kuvan. En itse sitä huomannut, mutta matkaseurani näki. Ei hän minulta lupaa kysynyt. Näin kyllä hänet, komea kamera. Ajattelin huvittuneena, että mihinhän julkaisuun hän kuvani myy. Ei riittänyt kielitaitoni kysymään, eikä rohkeus.
Niin, tuossa on vielä se, että kun haluaa blogata kuitenkin anonyymina, niin sekin estää luvan kysymyistä, sillä siinähän pitäisi kertoa blogin osite ja näin kirjoittaja paljastuisi.
Lähetä kommentti