16.8.2016

Lisää linnunpoikia ja emoja


 Tämä hernekerttu voi olla kyllä emokin. 





Tässä vielä hippiäisenpoika.



Ja tässä yllä ja alla oikein märkä hippiäinen.




Tämä alla oleva ruskea poikanen  on vielä arvoitus. 
En usko, että se on varpusen poikanen. 
kenties pensaskerttunen.





5 kommenttia:

Susanna kirjoitti...

Herttaisia rumiluksia nuo märät linnut ;-)

Iines kirjoitti...

Niin ovatkin, rääpäleitä.

Liisu kirjoitti...

Olet aikamoinen lintujen tuntija, Iines. Minulle kaikki linnut ovat lähestulkoon vain lintuja, tarkemmin sanoen pikkulintuja. Varisksen, harakan, tilhen, peipposen, punarinnan (mutta miksi niin monella linnulla on punertava rinta?), punatulkun ja närhen, tikan, varpusen, västäräkin ja talitiaisen ainakin erotan muista siitä syystä, että ne ovat ahkeria vierailijoita pihassa. Mutta niitäkin on niin montaa eri lajia. Sekoitan ne keskenään.

Mutta uusin tuttavuus, jolle voin sanoa päivää, on metsäkyyhkynen, joilta olen aiemmin kuullut vain äänen. Eräs metsäkyyhkypariskunta vieraili aiemmin usein nokkimassa jotain pihanurmella. Astelivat arvokkaan näköisinä peräkkäin. Olen kai aiemminkin kertonut, että minulla on elävä lintukirja vieressä, aina saatavilla, mutta se alkaa jo hermostua kun kysyn yhtenään: mikä se olikaan tuo joka nyt laulaa? Sama lintu, jonka nimen olen kuullut jo ties kuinka monennen kerran. Huono oppilas. Minä.

Iines kirjoitti...

En minä tyunne kuin osan, Liisu. Aina kun bongaan uuden lajin, etsiskelen sen nimeä lintukirjoista. Siinä tietysti oppii jonkin verran. Ja kun tarkkailee lintuja, oppii tunnistamaan niiden laulua ja elinympäristöä.

Leena Lumi kirjoitti...

Miten lumoava hernekerttukuva!<3