Valokuvatorstai, haasteruno:
muistot kaikuvat loputtomina kuin
vastakkaiset peilit
eikä niitten kautta voi astua kuin toisiin
itsensä kuviin,
ulkona taivaanrannan tähti, kumipallo, ja koira
Caj Westerbergin runo kokoelmasta Uponnut Venetsia (Otava 1972)
8 kommenttia:
Hienosti kuva sopii runoon. Ovela kuva muutenkin.
Onnistuu tavoittamaan runon ytimen hienosti! Muistot kuin virvatulet.
Kiitos! Muistin tämän heti, kun luin runon. Kuva on otettu tänä talvena.
Aivan ihastuttava, kaunis kuva...niin herkkä ja niin satumainen..
Sopii runoon ja runo kuvaan..
Harvinainen kuva, et pysäytä silmänräpäystä. Siinä on mukana aika ja liike.
Todella herkkä kuva ja sopii tekstiin.
Kyllä kyllä.
Kiitos kiitos.
Lähetä kommentti