Tänä aamuna oli maa valkoinen, hyvästi kesä! Pitäisi lähteä kaupunkiin, voi! Sinne kivierämaahan. Siellä ihmisudet ulvoo, eikä talventörröttäjiä näy. Ja ovathan kirjastot hyvä puoli.
En ilahdu lumesta, vaikka se kyllä valaisee, mutta lumesta tulee minulle kylmä ja kuollut olo. Siihen oloon eivät kuvasikaan auta, vaikka ovatkin hyviä ja tarkkoja. Täällä näyttää melkein samanlaiselta ja vilu hiipii hihoista sisään, vaikka on kaksi puseroa päällekäin. Ja pitkiksiä kahdet. Odotan kevättä ja kesää. Herättäkää silloin minut! Nukun talviunta.
Avatar, en minäkään pimeästä pidä, vaikka toisaalta koen kyllä oloni kotoiseksi, kun saa hyvällä omallatunnolla olla sisällä ja keitellä kuumia juomia ja lukea ja kääriytyä johonkin pehmeään paikkaan nukkumaan kirjan tai hyvän leffan kanssa talviunta. Herää sitten yhtäkkiä kevään räikeään valoon..
Kiitos kommenteista kaikille! Ja lohdullista marraskuuta,
Mikäs sitä loppusyksyä (tai alkutalvea) vietellessä kun vaan ois kylmät ja kuivat kelit! Kirkas auringonpaiste, maa kuurassa, pikkupakkasta... vanha lempivillistakki & kulunut nahkarotsi niskaan, kaulahuivi ja pipo päähän ja ulos! Kameran kanssa tai ilman! Toimii! Ei silloin miestä vie marraskuu... ;)
Olen huomanut pitäväni loppusyksystä, marraskuu on tänä vuonna tuntunut kuin vanhalta tutulta jota on tervehtinyt iloisena. Pidän murrosvuodenajoista, keväästä ja syksystä. Kesä on liian täysi.
Minäkin pidän marraskuusta, ja kun katson noita kuukauden kuvia, jotka ovat 12 kuvaa - haasteessa, huomaan pitäväni eniten juuri näistä marraskuun ankeankauniista maisemista.
Wiltterillä on oikee meininki. Kunnon kuteet päälle, ne vanhat, kivat, lämpimät kuluneet ja eiku menoksi. Minä otan tästä pimeästä kaudesta irti kaiken ja rakastan lunta sataa!
19 kommenttia:
No missä se mies on? :)
Marraskuu on vienyt/piiloittanut miehen;)
Jaa mies vai? Noh, se vain sopi tuohon Marraskuu-teeman säkeeksi, kun on niin ankean kauniita nuo marrasmaisemat.
Kaunis sävy ruohossa, kuin Joutsenlaulu.
kaunista, kun lumi antaa valoaan...
Minä taas ajattelin, että se yksinäsen miehen tie on päättynyt marraskuun masennukseen.
Joko sieltä lumet meni?
Tänä aamuna oli maa valkoinen, hyvästi kesä! Pitäisi lähteä kaupunkiin, voi! Sinne kivierämaahan. Siellä ihmisudet ulvoo, eikä talventörröttäjiä näy. Ja ovathan kirjastot hyvä puoli.
En ilahdu lumesta, vaikka se kyllä valaisee, mutta lumesta tulee minulle kylmä ja kuollut olo. Siihen oloon eivät kuvasikaan auta, vaikka ovatkin hyviä ja tarkkoja. Täällä näyttää melkein samanlaiselta ja vilu hiipii hihoista sisään, vaikka on kaksi puseroa päällekäin. Ja pitkiksiä kahdet. Odotan kevättä ja kesää. Herättäkää silloin minut! Nukun talviunta.
Oi, ihania marraskuun sävyjä, niin kaunista! Hassua, että minä mietin juuri vähän aikaa sitten saman biisin samaa pätkää monen monta kertaa.
Kauniit syksyiset kuvat ovat tätä päivää. Maa on taas valkoinen ja talven odotusta on.
Avatar, en minäkään pimeästä pidä, vaikka toisaalta koen kyllä oloni kotoiseksi, kun saa hyvällä omallatunnolla olla sisällä ja keitellä kuumia juomia ja lukea ja kääriytyä johonkin pehmeään paikkaan nukkumaan kirjan tai hyvän leffan kanssa talviunta. Herää sitten yhtäkkiä kevään räikeään valoon..
Kiitos kommenteista kaikille! Ja lohdullista marraskuuta,
Mikäs sitä loppusyksyä (tai alkutalvea) vietellessä kun vaan ois kylmät ja kuivat kelit! Kirkas auringonpaiste, maa kuurassa, pikkupakkasta... vanha lempivillistakki & kulunut nahkarotsi niskaan, kaulahuivi ja pipo päähän ja ulos! Kameran kanssa tai ilman! Toimii! Ei silloin miestä vie marraskuu... ;)
Syksyn kauneutta näissä...
Huomiseksi luvattiin lumimöräkkää ainakin etelään, mutta tulisipa myös tänne Satakuntaan!
Olen huomanut pitäväni loppusyksystä, marraskuu on tänä vuonna tuntunut kuin vanhalta tutulta jota on tervehtinyt iloisena. Pidän murrosvuodenajoista, keväästä ja syksystä. Kesä on liian täysi.
Täällä etelärannikolla satelee hiljakseen rauhallisesti lunta.
(äh, viesti karkasi ennenaikojaan...)
Pidän kuviesi väreistä ja lumen kuvioista maan ja veden vieressä.
Minäkin pidän marraskuusta, ja kun katson noita kuukauden kuvia, jotka ovat 12 kuvaa - haasteessa, huomaan pitäväni eniten juuri näistä marraskuun ankeankauniista maisemista.
Eikö olekin mielenkiintoista, että kun lähtee kuvaamaan marraskuun ankeutta löytääkin sieltä lähes pelkästään kauneutta. Sen kuvasikin osoittavat.
Kyllä, Kimmo, luulee, ettei saa yhtään kuvaa, ja sitten katse osuukin johonkin kohtaan tai valonpilkahdukseen tai pisaraan..
Vaan kyllä minä jo lunta odotan ja jään muotoja.
Wiltterillä on oikee meininki. Kunnon kuteet päälle, ne vanhat, kivat, lämpimät kuluneet ja eiku menoksi. Minä otan tästä pimeästä kaudesta irti kaiken ja rakastan lunta sataa!
Lähetä kommentti