17.9.2009

Ollako vai eikö olla?


Valokuvatorstai: Aika monet asiat, joita pidämme tosina, eivät olekaan totta, ja toisista taas, jotka ovat totta, et välitä hittojakaan. (Richard Ford, Itsenäisyyspäivä, suom. Sirkka Alanko, Tammi 1996)

14 kommenttia:

Inkivääri kirjoitti...

Pastorin puheista moni ei välitä hittojakaan, mutta kuvan tilanne vetää useimmat vakavaksi - totuus lienee, että se on kaikkien tien päässä...

Pehmyt piirto kirjoitti...

Tämä kuva osuu hyvin haasteeseen. Asia joka tulkitaan eripuolilla maailmaa monella tavalla.

Tuure kirjoittaa kirjoitti...

Koskettava kuva.

Wiltteri kirjoitti...

Tämän ääreen hiljentyy...

Viestintä Kylväjä kirjoitti...

Siinä, pääteasemalla, vilkuttavilla on jokaisella oma käsityksensä siitä, mihin matkalainen meni. Tärkeää olisi tietää, mikä on totuus, mutta moni ei välitä siitä lopulta hittojakaan.

Lastu kirjoitti...

Tuossa vaiheessa ei anneta risua, ruusuja vain. Kukkakummun alla on hiljaista mutta saattajilla risteilevät tuhannet tunteet.

KooTee kirjoitti...

Itselleni tuo tilanne on viimeaikoina tullut tutuksi.
Hyvä vastaus haasteeseen. Tuota ajattelin itsekkin, mutta oli liian läheinen joten jätin kokonaan väliin....taas kerran.

Iines kirjoitti...

Tämä kuva ei ole lähiomaisen hautajaisista, vanhemma sukulaisen kyllä, joten uskalsin panna tämän näytille, kunnioituksella elämän perimmäisten kysymysten äärellä.

Ajattelin myös, että tuon sitaatin voi halutessaan käsittää käänteisestikin...

Tarjuska kirjoitti...

Ehkä pastorin puheista ei paljoakaan jää muistiin. Vaikea joskus hyväksyä, että tilanne on totta. Ihmismieli ei jaksa aina kaikkea uskoa todeksi. Toisen poismeno pitää sisäistää itselleen ja joskus se vie pitkänkin aikaa.

Iines kirjoitti...

Tämä vanhus eli hyvän ja pitkän elämän, 93 vuotta. Ehkä tuossa osaa olla vain kiitollinen, kun pääsi pois.

Leena Lumi kirjoitti...

Pysähdyttävä kuva. Minä haluan ajatella tuon sitaatin toisin eli...you know...

Liisa kirjoitti...

Tässä on jotakin samaa kuin omassa kuvassani. Paljonkin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Ainoa joka ei sure lepää kukkien alla. Se on tosi.

Iines kirjoitti...

Liisa, tämä oli ainoa aihe, joka ylipäänsä tuosta vaikeasta aiheesta tuli mieleen. Piti kaivaa nämä yli vuoden takaiset kuvat esille ja katsoa, missä ei ole lähiomaisia. Kanttorin jätin tuohon rohkeasti, koska hän on kaunis ja hyvä kanttori.


Hienoa Oh-show-tah hoi-ne-ne! Juuri tämäntyyppinen ajatuskuvio minun mielessäni kävi. Intiaani ymmärtää kuoleman armon.