Valokuvatorstai: ”Aika monet asiat, joita pidämme tosina, eivät olekaan totta, ja toisista taas, jotka ovat totta, et välitä hittojakaan.”(Richard Ford, Itsenäisyyspäivä, suom. Sirkka Alanko, Tammi 1996)
Siinä, pääteasemalla, vilkuttavilla on jokaisella oma käsityksensä siitä, mihin matkalainen meni. Tärkeää olisi tietää, mikä on totuus, mutta moni ei välitä siitä lopulta hittojakaan.
Itselleni tuo tilanne on viimeaikoina tullut tutuksi. Hyvä vastaus haasteeseen. Tuota ajattelin itsekkin, mutta oli liian läheinen joten jätin kokonaan väliin....taas kerran.
Tämä kuva ei ole lähiomaisen hautajaisista, vanhemma sukulaisen kyllä, joten uskalsin panna tämän näytille, kunnioituksella elämän perimmäisten kysymysten äärellä.
Ajattelin myös, että tuon sitaatin voi halutessaan käsittää käänteisestikin...
Ehkä pastorin puheista ei paljoakaan jää muistiin. Vaikea joskus hyväksyä, että tilanne on totta. Ihmismieli ei jaksa aina kaikkea uskoa todeksi. Toisen poismeno pitää sisäistää itselleen ja joskus se vie pitkänkin aikaa.
Liisa, tämä oli ainoa aihe, joka ylipäänsä tuosta vaikeasta aiheesta tuli mieleen. Piti kaivaa nämä yli vuoden takaiset kuvat esille ja katsoa, missä ei ole lähiomaisia. Kanttorin jätin tuohon rohkeasti, koska hän on kaunis ja hyvä kanttori.
Hienoa Oh-show-tah hoi-ne-ne! Juuri tämäntyyppinen ajatuskuvio minun mielessäni kävi. Intiaani ymmärtää kuoleman armon.
14 kommenttia:
Pastorin puheista moni ei välitä hittojakaan, mutta kuvan tilanne vetää useimmat vakavaksi - totuus lienee, että se on kaikkien tien päässä...
Tämä kuva osuu hyvin haasteeseen. Asia joka tulkitaan eripuolilla maailmaa monella tavalla.
Koskettava kuva.
Tämän ääreen hiljentyy...
Siinä, pääteasemalla, vilkuttavilla on jokaisella oma käsityksensä siitä, mihin matkalainen meni. Tärkeää olisi tietää, mikä on totuus, mutta moni ei välitä siitä lopulta hittojakaan.
Tuossa vaiheessa ei anneta risua, ruusuja vain. Kukkakummun alla on hiljaista mutta saattajilla risteilevät tuhannet tunteet.
Itselleni tuo tilanne on viimeaikoina tullut tutuksi.
Hyvä vastaus haasteeseen. Tuota ajattelin itsekkin, mutta oli liian läheinen joten jätin kokonaan väliin....taas kerran.
Tämä kuva ei ole lähiomaisen hautajaisista, vanhemma sukulaisen kyllä, joten uskalsin panna tämän näytille, kunnioituksella elämän perimmäisten kysymysten äärellä.
Ajattelin myös, että tuon sitaatin voi halutessaan käsittää käänteisestikin...
Ehkä pastorin puheista ei paljoakaan jää muistiin. Vaikea joskus hyväksyä, että tilanne on totta. Ihmismieli ei jaksa aina kaikkea uskoa todeksi. Toisen poismeno pitää sisäistää itselleen ja joskus se vie pitkänkin aikaa.
Tämä vanhus eli hyvän ja pitkän elämän, 93 vuotta. Ehkä tuossa osaa olla vain kiitollinen, kun pääsi pois.
Pysähdyttävä kuva. Minä haluan ajatella tuon sitaatin toisin eli...you know...
Tässä on jotakin samaa kuin omassa kuvassani. Paljonkin.
Ainoa joka ei sure lepää kukkien alla. Se on tosi.
Liisa, tämä oli ainoa aihe, joka ylipäänsä tuosta vaikeasta aiheesta tuli mieleen. Piti kaivaa nämä yli vuoden takaiset kuvat esille ja katsoa, missä ei ole lähiomaisia. Kanttorin jätin tuohon rohkeasti, koska hän on kaunis ja hyvä kanttori.
Hienoa Oh-show-tah hoi-ne-ne! Juuri tämäntyyppinen ajatuskuvio minun mielessäni kävi. Intiaani ymmärtää kuoleman armon.
Lähetä kommentti