Karvanaamkeijulla (piippopaksupää/lauhahiipijä?)on aika hämmästynyt ilme. Nätit kuvat. Nyt on ollut täälläkin paljon perhosia liikkeella. Ensimmäisen herukkaperhosenkin näin tänään.
Lauhahiipijöitä on aika kiva kuvata, sillä ne pysyvät pitkäänkin paikoillaan. Ja vaikka ne ovat pieniä, ne ovat kuvauksellisia neljine siipineen. Toisaalta se helppous ei ole enää haastavaa, kuten koskaaan tavoittamattomissa perhoslajeissa. Nokkosperhonenn taas on niin helppo ja tavallinen, ettei oikein jaksa enää kuvata, ellei ole jokin erilainen tilanne päällä.
Herukkaperhosia olen nyt nähnyt, mutta en saanut kuvattua.
Tyttö kuunsillalta on vanha suomalainen elokuva pääosissa Ansa Ikonen ja Tauno Palo. Ansa Ikosesta ilmestyy syksyllä elämänkerta, joka tulee blogiini arvosteluun.
Niin onkin Leena, vanha suomalainen elokuva, joka tuntuu olevan nyt trendikamaa.
Muistan kun itse kirjoitin SF-tuotannosta arvostavaan sävyyn vain kaksi kolme vuotta sitten HS:ien elokuvapalstalla, niin kukaan ei ollut kiinnostunut. Vain ulkomaista elokuva pidettiin jonain.
odotus on tärkeää, jos tahtoo kuvata perhosia. Jään usein niitylle seisomaan ja odottelemaan, ja kun käännyn varovasti, selkäni takana on herukkaperhonen imemässä mettä ohdakkeesta. Sattumankauppaa toki myös.
Tyttö kuunsillalta on nyt LK:ssa Aale Tynnin Kaarisillalla.
Minä uusin sen Ansan taas äitienpäivän iloksi ja siinä mainitsen, että minä pidin eniten juuri elokuvasta tyttö kuunsillalta. Lukijoissani on paljon 25+, joten ymmärrettävästi ei kommentteja;-) Äitini piti kirjasta kovasti.
15 kommenttia:
Hienosti olet saanut sinisiiven asettumaan.
Hienot otokset ja osuva otsikko . Tyttö on niin suloinen kuunsillalla .
Karvanaamkeijulla (piippopaksupää/lauhahiipijä?)on aika hämmästynyt ilme. Nätit kuvat. Nyt on ollut täälläkin paljon perhosia liikkeella. Ensimmäisen herukkaperhosenkin näin tänään.
Lauhahiipijöitä on aika kiva kuvata, sillä ne pysyvät pitkäänkin paikoillaan. Ja vaikka ne ovat pieniä, ne ovat kuvauksellisia neljine siipineen. Toisaalta se helppous ei ole enää haastavaa, kuten koskaaan tavoittamattomissa perhoslajeissa. Nokkosperhonenn taas on niin helppo ja tavallinen, ettei oikein jaksa enää kuvata, ellei ole jokin erilainen tilanne päällä.
Herukkaperhosia olen nyt nähnyt, mutta en saanut kuvattua.
Hyviä perhoskuvia ja tuo ukonkanto on kuvana&nimenä vallan mainio..
-wiltteri-
Kiitos, Wiltsu!
Iines, saanko laittaa kuvasi Tyttö kuunsillalta blogiini? Toki kerron, mistä kotoisin eli saat samalla mainosta. Mikä perhonen kyseessä?
Kyseessä on sinisiipi. Tuo alempi on lauhahiipijä.
Pyyntösi ilahduttaa! Tottakai saat laittaa kuvan blogiisi. Jopa kiitän siitä!
Hauskoja nimiä olet keksinyt perhosille;)
Mielestäni yksikään perhonen ei ole helppo kuvata ja niiden kuvaamisessa on aina haastetta!
Kiitos Iines sinisiivestä! Kummasti kohotti blogini kuvatasoa;-)
(Minun toimittaja-akainen pakinanimimerkkini oli muuten Iines.)
Tyttö kuunsillalta on vanha suomalainen elokuva pääosissa Ansa Ikonen ja Tauno Palo. Ansa Ikosesta ilmestyy syksyllä elämänkerta, joka tulee blogiini arvosteluun.
Niin onkin Leena, vanha suomalainen elokuva, joka tuntuu olevan nyt trendikamaa.
Muistan kun itse kirjoitin SF-tuotannosta arvostavaan sävyyn vain kaksi kolme vuotta sitten HS:ien elokuvapalstalla, niin kukaan ei ollut kiinnostunut. Vain ulkomaista elokuva pidettiin jonain.
Odotan arviointiasi!
Ihania kuvia taas kerran!
Perhosia on liikkeellä ja olet kyllä upeasti saanut ne vangittua hienoiksi taideteoksiksi,
itsellä 99 % perhosista liitelee karkuun kameraa, aina väliin onnistuu jonkun kuvaamaan....
Hanna,
odotus on tärkeää, jos tahtoo kuvata perhosia. Jään usein niitylle seisomaan ja odottelemaan, ja kun käännyn varovasti, selkäni takana on herukkaperhonen imemässä mettä ohdakkeesta. Sattumankauppaa toki myös.
Tyttö kuunsillalta on nyt LK:ssa Aale Tynnin Kaarisillalla.
Minä uusin sen Ansan taas äitienpäivän iloksi ja siinä mainitsen, että minä pidin eniten juuri elokuvasta tyttö kuunsillalta. Lukijoissani on paljon 25+, joten ymmärrettävästi ei kommentteja;-) Äitini piti kirjasta kovasti.
Lähetä kommentti