Itseänikin ihastutti, kun niityllä työnsi vielä uutta apilannuppua ruskeiden talventörröttäjien seassa. Ja sirkat sirittivät täysillä, ja sudenkorennoista näkyi sinivihreitä ukonkorentoja ja punaisia syyskorentoja.
Mä nostan hattua sulle isosti ja pitkään varsinkin tuosta heiniksen kuvasta.. yhden kerran niitä yritin niitä tähtäillä niityllä onnistumatta kertaakaan.. ei meinaan pokkarin pikselit pelittäny ruohon seassa.. no joskus jossain kunnon putkella sitten... ps. tervetuloa taas käymään sivullani, olenkohan kehittynyt ;)
Kiitos Wiltteri, mutta se paras heinäsirkkakuva on edelleen ottamatta, koska niin ovelia veijareita ne ovat. Juuri kun saat sirkan hollille ja objektiivin terävyysalueelle, se väistääkin korren toiselle puolelle, ja uudelleen ja uudelleen, kuvaajaa härnäten.
Lämmin kiitos käynnistäsi ja extrakiitos myös heiniskuvauksen "salaisuuksien" avaamisesta. Pitänee pitää kuvasi heiniksestä mielessä kun seur. kerran yritän niitä kuvata että mitä voi saada aikaiseksi hyvillä hermoilla jne... :)
Nimenomaan hermoja se vaatii, ja sirkan väsyttämistä. Ja yleensäkin luonnossa pitää jaksaa seisahtaa ja odottaa, niin jo alkaa tapahtua ja katse huomaa jotain kiinnostavaa korren päässä.
10 kommenttia:
Nämä pehmeät pastillisävyiset kuvasi ovat kuniita. Nämäkin.
Kiitos Kootee. Arvasin heti kenen kommentti täälä oli, kun oli vain yksi. :) Kyllä me kuvabloggaajat olemme tulleet laiskoiksi, minä mukaanlukien.
Herkkiä, hyvänmielen kuvia!
Ihanaiset sävykkäät! Tuntuu kuin kesä olisi vasta nyt, kaksi päivää satamatta peräkkäin ja aurinko paistaa.
Näissä kuvissa ei syksyn tuloa vielä huomaa. Herkkiä ja kauniita kuvia!
Itseänikin ihastutti, kun niityllä työnsi vielä uutta apilannuppua ruskeiden talventörröttäjien seassa. Ja sirkat sirittivät täysillä, ja sudenkorennoista näkyi sinivihreitä ukonkorentoja ja punaisia syyskorentoja.
Mä nostan hattua sulle isosti ja pitkään varsinkin tuosta heiniksen kuvasta.. yhden kerran niitä yritin niitä tähtäillä niityllä onnistumatta kertaakaan.. ei meinaan pokkarin pikselit pelittäny ruohon seassa.. no joskus jossain kunnon putkella sitten...
ps. tervetuloa taas käymään sivullani, olenkohan kehittynyt ;)
-WILTTERI-
Kiitos Wiltteri, mutta se paras heinäsirkkakuva on edelleen ottamatta, koska niin ovelia veijareita ne ovat. Juuri kun saat sirkan hollille ja objektiivin terävyysalueelle, se väistääkin korren toiselle puolelle, ja uudelleen ja uudelleen, kuvaajaa härnäten.
Lämmin kiitos käynnistäsi ja extrakiitos myös heiniskuvauksen "salaisuuksien" avaamisesta. Pitänee pitää kuvasi heiniksestä mielessä kun seur. kerran yritän niitä kuvata että mitä voi saada aikaiseksi hyvillä hermoilla jne... :)
Nimenomaan hermoja se vaatii, ja sirkan väsyttämistä. Ja yleensäkin luonnossa pitää jaksaa seisahtaa ja odottaa, niin jo alkaa tapahtua ja katse huomaa jotain kiinnostavaa korren päässä.
Lähetä kommentti