14.4.2016

Sekalaisia bongauksia


Pohjantikan bongasin nyt toisessakin metsässä. 
Jo toinen tänä vuonna!




Ja tämän sydämeni vieneen villikisun 
huomasin odottavan pentuja!
Aion viedä raskaana olevalle äidille
 vähän ravitsevaa kissanruokaa kivijalan viereen, 
jossa se asuu. 



Tämä on edellisen kuvasarjan naakkaherra.
Tässä perin ylväänä.



7 kommenttia:

Katinka kirjoitti...

Aivan ihania kuvia. Tuo kissa oli kaunis, ihanko se itsekseen elää? Ei sitä saisi kesytettyä. Ihan sääliksi käy kun toisella ei ole omaa kotia. Aurinkoista viikonloppua ♥

mattisaisa kirjoitti...

Muta saattaa tuo suloinen kisu pistaa poskeensa pohjantikankin

Iines kirjoitti...

Olen jo pari vuotta huomannut sen oleilevan vanhan asumattoman talon kivijalassa. Ainakin se menee sinne aina pakoon ihmisiä. Surku minunkin käy, ja ostinkin sille jo marketista kissanruokaa, herkkuannoksia kanasta ja kalkkunasta, ja vien sinne kivijalkaan silloin tällöin, en liian usein, ettei se totu riippuvaiseksi niistä.

Iines kirjoitti...

Heh, mikä realistinen näkökulma! Tämä on totta ja hyvä muistutus, valitettavasti, petohan tuo kisuliini on. Paksussa kunnossa tuo on aina ollut, joten ei se nälkiintynytkään ole.

Iines kirjoitti...

Ylempi Katinkalle, alempi Matille, en saa kommenttejani nyt korjattua, joten lisään tämän selitykseksi alle.

Ripranie kirjoitti...

Herttainen kisuli on väsyneen ja apaattisen näköinen. Ihan kuin se ajattelisi, että pentujani ei vie kukaan, ne on mun. No, leikki leikkinä, hyvä kun pennut saisivat hyviä koteja kaikki.

Minäkin haluaisin kissan, mutta epäröin. Neljä kissaa minulla on ollut, joista yhden otin löytöeläinkodista pentuna, sillä se suorastaan syöksyi syliini. Kissa tuli kolmanneksi kissaksi silloin kotiini enkä olisi ikinä ajatellut, että se sittenkin oli jotenkin omituinen.

Iines kirjoitti...

Ei tuosta pennun ottamisesta ehkä mitään tule, vaikka se olisikin varmaan palvelus sille pennulle ja myös äidille. Sevaatisi sitkeää kyttäämistä ja lievää pakottamista.

Kerran lapsena sieppasin mustavalkoisen kisunpoikasen naapuritalon kivijalasta. Eli tarrasin pentuun kiinni kun se kurkisti aukosta. Kissasta tuli raivokas ja villi, se kiipeili pitkin seiniä ja repi verhotkin. Se hävisi sitten myöhemmin teilleen ja oli lyhtaikaisin kissani.