10.8.2011

Elokuussa


Elokuussa sinisiivistä tulee melkein läpikuultavia.
Niitä on vaikea erottaa luonnosta, 
niiden läpi melkein näkee.




Satunnainen värähdys näkökentässä 
kertoo niiden olevan vielä liikkeellä.




Vähän aikaa.

12 kommenttia:

Kiki kirjoitti...

Tosi ihanat, sirot ja eteeriset perhoskuvat!

Leena Lumi kirjoitti...

Näitä ei ole ohittaminen!

Sanne kirjoitti...

Ihan kuin jostain satukirjasta, kauniit.

Iines kirjoitti...

Kiitos! Perhonen oli tosiaan hämmästyttävän läpikuultava elokuun auringonvalossa. Sen siipien reunat olivat kuluneet. Kuvissa on siis koko ajan sama perhonen, joka ei varmaan talvea näe.

Tiitsa ( Tuula Laakso) kirjoitti...

Kaunista, herkkää ja luontoa kunnioittavaa,lämmöllä kuvaamista.

Sirpa kirjoitti...

Kauniit pitsisiivet perhosella.
Hienot kuvat.

Seppo Salminen kirjoitti...

Todella kauniit kuvat. Värimaailma aivan erityisen hieno!

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Kyllä, värimaailma on todella vavahduttava. Alla olevassa kuvassa oleva repalesiipi oli jollakin tavalla oudon koskettava...:)

mikis kirjoitti...

Joo, ei kyllä sinisiivet talvea näe.
Ei, vaikka niillä olisi ehjät siivet.

Iines kirjoitti...

Jos tekisin kortteja, voisi tuo alin olla ehkä osanottokortti. Ellei se sitten olisi liiankin surullinen.

KooTee kirjoitti...

Niin on herkkää, että vanhakin tässä herkistyy. Kovin on kauniita kuvia...myös hyviä.

Olet oikeassa, tuo alin olisi hyvä osanottokortti.

Pipsa-Pippuri kirjoitti...

Etenkin toiseksi viimeinen kuva on niin herkkää ja hentoa. Kaunista!