Haluaisin aavistuksen verran protestoida tämän erinomaisen aiheen moni käsittelyä blogeissa. Nimittäin sana on yksiköllinen, jolloin kuvattavia kohteita tarkkaan ottaen tulisi olla tiukimmin ymmärrettynä vain yksi - yksi joukosta, joka on osoitettavissa kuvan perusteella.
Aiheen käsittely tietysti on vapaata, ja erinomaisia kuvia blogeissa tästä onkin. Monen otsikoksi vain sopisi paremmin moni-sanan monikkomuoto monta, mikä muuttaa merkitystä.
Mahtaako kukaan uskaltaa tämän nipotuksen jälkeen kommentoida omaa kuvaani? Toivottavasti, sillä tarkoitus ei ole brassailla tai tuomita ketään, vaan suhtautua vain vakavasti näihin haastaviin aiheisiin.
Aiheen käsittely tietysti on vapaata, ja erinomaisia kuvia blogeissa tästä onkin. Monen otsikoksi vain sopisi paremmin moni-sanan monikkomuoto monta, mikä muuttaa merkitystä.
Mahtaako kukaan uskaltaa tämän nipotuksen jälkeen kommentoida omaa kuvaani? Toivottavasti, sillä tarkoitus ei ole brassailla tai tuomita ketään, vaan suhtautua vain vakavasti näihin haastaviin aiheisiin.
21 kommenttia:
Minä taas alkujaan protestoin taas kerran sanaa "moni" ei mielestäni ole tarkoitettu irralliseksi sanaksi vaan yhdyssanan osaksi tai lopun virkkeen määrittelemäksi vähintäänkin, esim "moni kakku päältä..."
Monta olisikin toimivampi vaihtoehto minusta suomen kielen kannalta.
Sinulla näyttää olevan selkeämpi ajatus siitä, mitä "moni" yksinään, irrallaan tarkoittaa. Ymmärrän viittauksesi sanan yksikkömuotoon, se on totta, mutta MITÄ OIKEASTI SUOMEN KIELESSÄ TARKOITTAA SAMA "MONI", YKSINÄÄN? Minä en tiedä. Tunnustan olevani sen verran typerä.
Harvinaisen värikkäitä iineskuvia ja aiheena vielä yksi monista. Onnittelen aluevaltauksesta, mutta yksi kuva olisi riittänyt minulle. Ilman selityksiä.
Mari,
en kaiva nyt sanakirjaa esiin, vaan sanon ajatukseni, muistumani määrittelystä:
moni tarkoittaa yhtä monesta.
Toisin sanoen kuvassa pitäisi tarkkaan ottaen olla vain yksi ihminen tai muu kohde, jonka "moneuden" kuva selittää, jonka moneuden tunnistaa kuvasta.
Juuri tämä yksi monesta -ajattelu antaa mielestäni kuvalle sen haasteen.
Selvennän vielä. Omassa kuvassani tahdon sanoa, että monella meistä ei nykyään mene hyvin. Moni on leipäjonossa, etenkin jos on jokin vamma tai osana työttömyys tai mielenterveyden häiriö. Kun pikkukaupungissa ei ole leipäjonoa, on roskikset, joista vammainen vanhus hakee itselleen jotakin, ruuanjätettä kenties, koska olllaan marketin roskiksilla.
otti mm. tyhjiä pulloja Värillinen lasi -reiästä, ja työnsi vammaisten pitkät tarttumapihdit Roskat-luukusta. Jotakin hän löysi ja pani tavarat muovikassiinsa, joka odotti sähköisessä kulkupelissä.
Moni-sanaa ei voi käyttää yhdysosana yksinään, ei ainakaan ilman yhdysviivaa, jos nyt sitten ollaan korrekteja.
Mielestäni moni kakku päältä kaunis -ajatus tukee jossain määrin ja hieman leikillisesti tätä yksi monesta -ajattelua. Kuvassa on tällöin yksi kakku. Parhaimmillaan kuva tietenkin olisi, jos katsoja oivaltasi tuon ajatuksen ilman selitystä, niin että kuvassa olisi vain kaunis kakku. Jos kuvassa on mansikkakakku, jonka alla selitys "moni kakku....", katsojalla ei mielestäni ole tarpeeksi oivallettavaa.
Mutta - kuvaaminen on vapaata, ja kukin kuvaa toki niin kuin tahtoo, kuva voi olla mainio ilman näitä minun selityksiänikin.
Jotenkin vaan tahtoisin hieman lisää haasteellisuutta näihin kuvien toteutuksiin, ettei valtaosa klikattavista kuvista olisi maantien kuvia, jos aiheena on "tie".
Olisin itse valinnut ensimmäisen kuvan. Jotenkin se tuo mieleeni hyvinvointivaltion kaikki puolet.
Jack Pekka,
helmasyntini on sarjakuvitus, kun yksikin riittäisi! Koetan muistaa tämän jatkossa.
Tuosta ensimmäisestä arvelin, että joku voi arvella vanhuksen vievän jotain roskiin. Keskimmäinen yksinään olisi ollut liian dramaattinen, kolmas taas teknisesti heikoin.
Taas tuli uutta tietoa. Minä en tuota sanaa käsittänyt lainkaan yksinään käytettävänä. Muuten olen kanssasi täysin samaa mieltä näiden haasteiden kuvatoteutuksista, usein niitä ei paljon mietitä, en minäkään. Sietäisi kyllä.
Liian usein tulee mentyä aidan ali siitä mistä helpoiten pääsee.
Haasteista olen usein purnannut muutenkin. Mielestäni on todella vaikeata välillä toteuttaa jostain kirjasta lainattua sivun pituista tekstiä. Saattaa olla, että runotorsaihin se sopii, mutta kuvalla on hankalampaa. En tiedä, en osaa runoja kirjoittaa senkään vertaa.
Erinomainen tuo sarjasi, toimii mielestäni hyvin näin. Siinä on kertomus, kolmen kuvan muodossa.
Kootee,
moni-sana on hankala, jos sitä rupeaa näin tutkailmeaan kuin minä tein, koska sana on muodollisesti yksiköllinen, mutta ajatuksellisesti tai sisällöllisesti monikollinen.
Tämä Valokuvatorstai-kisahan on leikkimielinen, avoin kaikille ja kaikenlaisille toteutuksille. Rinnalla voisi olla sellainenkin kuukausittain julkaistava kuvafoorumi, jossa olisi vähän kriittisempi henki, ja joku vaihtuva/pysyvä raati, joka arvioisi kuvia vaikkapa ottamalla huomioon aiheen tiukkuuden, tai antamalla aina viikon tai kuukauden palkinnon parhaille. Se kehittäisi harrastusta.
Vaikka siis, kaikki kunnia ja kiitokset Valokuvatorstain ylläpitäjille, foorumi toimii hyvin, ja ehkä juuri siksikin mieleen tulee, että voisi kehitellä toisenkin jutun, hieman eri pohjalta.
Paljon aikoinaan ristikoita ratkoneena pähkäilin asiaa sitä kautta että sana "usea" tarkoittaa samaa kuin "moni"
Monasti roskiksesta voi löytää kivoja sattumia näemmä. Viikonloppua mukavaa sulle. ;-)
Kyllä vaan Pekka,
useakin on muodoltaan yksiköllinen, vaikka ajatukseltaan monikollinen. Eroa on kai vaan tyylissä.
Samoin sinulle mukavaa viikonloppua!
Noin ajateltuna (oikeaoppisesti) haasteesta tulee todellakin haastava. Miten selittämättä sanoin kuvaat yhdellä montaa? Siis ohjaamatta katsojaa ilman sanoja, vain kuvalla.
Otanpa esimerkkinä oman kuvani (varmaan suurin osa ei ole sitä käynyt katsomassa), jos tästä selville pääsemiseksi se sen vaatii, menkäähän kurkkaamaan kameraveneen blogiin.
Kuvassa on pino tyhjiä papereita. Sen voi äkkiseltään ymmärtää monta paperia = moni.
Ajatukseni kuitenkin oli, kun yhdistin ajatuksissani sanan moni hyvin moneen erilaiseen asiaan: tämä jo kulunut "moni kakku...", moninainen, moniosainen, monipuolinen... että nämä paperit kuvaavat sitä suurta joukkoa (yksittäisinä "yksilöinä" jokainen paperi omana juttunaan, ensimmäinen voi olla vaikkapa se"monik kakku...", toinen moninainen, kolmas monipuolinen, neljäs moninainen...), jolla sanaa "moni" voi kuvata.
Vaikea ajatuksenkulku, miltei mahdoton katsojan tajuta kuvasta ilman selitystä. Tässä umpikujassa varmaan taistelee suurin osa tällä viikolla "moni" sanaa tulkinneista.
No, esimerkiksi tässä minun kuvassani yksi monista -kuvaaminen tapahtuu katsojan assosiaatiolla. On kuvaajan tehtävä luoda edellytykset sille, että sanoma on oivallettavissa kohtuullisen suoraan eikä turhia mutkia tehden.
Omassa kuvassani arvelisin ihmisten tietävän, että Suomessa dyykataan roskiksia ja ollaan leipäjonoissa, ja senkin moni tietää, että vanhuksilla on toimeentulovaikeuksia. Toisaalta on niin, että ilman otsikkoa Moni minun kuvani otsikkoa ei arvaisi, mutta luulen kuvan sanoman olevan silti sama: surullinen, nyky-Suomea kuvaava.
Sinun kuvassasi oli mielestäni hyvää, että pinosta erottui muutama arkki, jotka yksilöivät pinon "moneutta". Jos pino olisi ollut aivan sileä, se ei ehkä olisi toiminut yhtä hyvin. Ja pelkkä yksi tyhjä arkki ei sitten taas tässä kuvaamistapauksessa olisi kertonut riittävästi. Itselleni tuli kuvastasi mieleen byrokratia, vaikka arkit olivat tyhjät. (Tai eihän arkkeja nähnyt.) Byrokratia taas johti ajatukset niiden erottuvien arkkien myötä yksilöivään "niin moni paperi lojuu pinossa odottamassa käsittelyä" -ajatukseen.
Mielenkiintoinen ajatuksen juoksu kuvastani, löysit "moni" sanan sieltä, se lienee pääasia :-D
Taas huomaan, miten valokuvatorstaista saa enemmän irti, jos on aikaa lueskella kommentteja. Usein juuri niistä aihe ja sen käsittely avautuu monella tavalla.
Mietin itsekin hetken moni-sanan yksikkömuotoa, mutta koska mieleeni tulivat heti viime kesänä ottamani kuv monista crocseista kaupan ikkunassa, niin julkaisin sen. Ajattelin myös, että moni näitä käyttää.
Olen osallistunut vasta pariin haasteeseen, ja minua miellyttää tässä se, miten erilaiset kuvaajat voivat ottaa osaa. Osan kuvat ovat todella upeita laadultaan ja taiteelliselta otteeltaan, mutta mukaan mahtuu myös kaltaisiani kännykkäkameranäppäilijöitä.
Päätin alussa olla selittämättä kuvia. Ajattelin, että voin sitten vastata, jos tulkintani on niin hämärä, ettei avaudu. Tähän mennessä (3 haastetta) hauskin on ollut "Silirimpsis". Pitkää sitaattia mietin pitkään, ja se on näistä tuntunutkin vaikeimmalta.
Hauska on kierrellä katsomassa muiden kuvia: osa tulkinnoista on "tie on tie" -tyyppiä, mutta osa yllättää ja ihmetyttää.
Tämä kuvasarjasi, Iines, alkoi surettaa. Ei ole ainoa tämä mies, vaan yksi monista, tosiaan.
Armi,
minusta olisi hienoa, jos kuvissa olisi enemmänkin kriittistä arviointia ja katsojien tulkintoja kuvista.
Toisaalta kuvablogeja on niin paljon, ja uusia kuvaystäviä tulee koko ajan, ettei millään tahdo ehtiä kirjoittaa kommentteja kuin sinne tänne.
Yritän itse joka päivä kirjoittaa ainakin muutaman kuvakommentin, ajatuksella.
Kuvasi pysäyttää, tämä toimii!
-wiltteri-
Hyvä kuva aiheeseen!
Heehiö,
Monta kuvaa, olisiko riittänyt yksi monista?
"Omassa kuvassani tahdon sanoa, että monella meistä ei nykyään mene hyvin"
- Vähän samaa ideaa kuin mun tämän kertaisessa kuvassa vaikka en mitään koitakaan sanoa :-D
Hyvä keskustelu! Muistaakseni purnasin Marille s-postissa pahan oloni tämänkertaisesta haaasteesta, kun en TAAS kehdannut alkaa julkisesti rutista. Olen tilannut useaan otteeseen selkeitä, pelkästään kuvaajia palvelevia sanoja, etteivät olisi kompuksessa runotorstain kanssa, nämä aiheet. Sain mitä tilasin, yhden sanan! Yhtä tyhjän kanssa taas, hahaha!
PS. Kiitos kuvistasi.
Krisu,
minusta nimenomaan kuvaajien tulee olla tarkkoja ja kriittisiä, ja olen huomannut, ettei täällä turhista rutista.
Olen samaa mieltä aiheista - Runotorstain aiheet ovat omiaan, ja ne voisi jopa eriyttää hieman Valokuvatorstain aiheista. Lavea aihepiiri sopii paremmin teksti-ilmaisuun, kuvalliseen taas hieman suppeampi, mutta mielellään sellainen, jossa on tulkinnanvaraa tai moniulotteisuutta, mutta ei mitään lillumisia liian väljillä vesillä.
Kuvaan pätee mielestäni sääntö, että mitä tiukempi rajaus, sen kiinnostavampi ja haasteellisempi tehtävä. Jokaisella sanalla kun on monia mielteitä ja jopa merkityksiä.
Moni asia selvisi. Hyvä.
Lähetä kommentti