No sitä räkötystä kyllä pelkään, sillä yhdellä tutulla on ollut tämmöinen ja se oli aika räksä. Olen kyllä aina haaveillut tällaisesta sileäkarvaisesta, mutta en tiedä, jonkinlaisen koiran kyllä aion hankkia, ilman kiirettä.
Siinäpä se vaikeus, ihania koiria on paljon ja mielellään voisi olla sellainen mikä ei räksytä. Viivi on ulkona hiljaa, mutta aina, kun ovikello soi niin meteli on hirveä. Kyllä oli eilenkin aivan mahdotonta, kun oli pikkuvieraita, Viivi piti pitää osan aikaa toisessa huoneessa, ihan kiltisti se siellä oli, mitä nyt välillä hiukan vikisi.
Vaikea tauti tuo koirakuume, se ei helpota kuin yhdellä tavalla.
Meillä on ollut kaksi pitkäkarvaista joten kokemuksesta voin sanoa eivät räksyneet. Yhdellä tutulla on kolme näitä eivätkä räksy. Tänään meillä oli hoidossa lyhytkarvainen mäyris se jonka kuva on blogissani, ei myöskään räksynyt:)
Raija hauska kuulla! Olen lapsuudestani lähtien haaveillut juuri tästä rodusta, mutta jostain syystä en ole sitä hankkinut. Jos voisi olla varma, ettei se räksytä, ottaisin varmaan juuri tämän.
Siitä räksytyksestä et voi olla varma, kaikilla pienillä koirilla sitä tahtoo olla. Meillä on tuttavilla näitä kaksi ja heillä oli myös aiemminkin. Kaikki ovat osanneet pitää ääntä ihan riittävästi.
Meidänkään Viivin kasvattajan mielestä Lagotto ei hauku, mutta niin se sain tekee, ilmoitusvelvollisuus enennen kaikkea, se on Viivi motto! Ei Viivikään turhanpäiten hauku =D
Mutta kaikki ovat hiukan erillaisia. Toiset kultsutkin haukkuvat, vaikkei meidän Miska sitä koskaan turhanpäiten tehnytkään. Sellaista se vaan on!
Iines, jos sinulla on mahdollisuus saada koira hoitoon muutamaksi tunniksi niin kokeile sitä. Meillä on aina silloin tällöin tämä pieni lyhytkarvainen mäyris hoidossa ja kova meno oli päällä koko ajan. Koiran haukkumisesta vielä että kyllä koirasta räksyn saa ärsyttämällä. Kyllä meidänkin mäyrikset haukkuivat mökillä jos jänis tai muu eläin tuli pihalle. Ovikellon soidessa eivät haukkuneet. Jonkun verran koirankin täytyy saada haukkua, kunhan ei räksytä koko ajan. Jos minä nyt ottaisin koiran niin tietysti se olisi lyhytkarvainen kääpiömäyräkoira:)
Ei ole tätä rotua, sillä sitä ainoaa tämän lajin edustajaa ei enää ole. Tuttu mummu sairastui ja koira vietiin lapsen perheeseen Jyväskylään. Mutta siis tämä yksilö oli kyllä oikein räksä, haukkui aina kun keskustelimme, eli avasi myös sanaisen arkkunsa. Kun hiljenimme, koirakin hiljeni. :) Aion kyllä nyt tutustua tähän rotuun ensin vaikka netin kautta.
Söpösti kurkistaa heinien takaa. Poikani Silkkiturkki on minulle maailman ihanin koira, pitkäkarvainen mäyris. Haukkuu harvoin, on ihmisrakas, nukkuu rauhallisesti vieressä, itsepäinenkin. Turkkia ei juuri tarvitse hoitaa, yllättäen, vain korvat kaipaavat harjausta. Reipas ja innokas ulkoilija. Vetää villasukat kaikkien jalasta ensitöikseen aamulla. Ronkeli ja vähäruokainen.
Minulle ehkä ei ole muuta oikeaa koiraa kuin mäyris, tai tuttavallisemmin nakki, mäykky, kolokoira tai pitkämatala. Haukkumiseen voi vaikuttaa koulutuksella. Mäyräkoira on iso koira kompaktissa koossa, vaatii paljon liikuntaa, oppii mitä vaan kunhan saa siitä jotain hyötyä... Eli mäykky vaatii jämäkkyyttä ja hyvää koulutusta sekä selkeää johtajuutta, mutta on ehdottomasti sitten oman perheen kullannuppu ja itsellinen persoona (eikä vähiten omasta mielestään).
12 kommenttia:
Aikamoinen räksytin tämäkin rotu, kaunishan ja mukava se on, mutta lähtee myös ääntä.
Jos pitäisi valita mäyris niin valintani olis karkeakarvainen.
No sitä räkötystä kyllä pelkään, sillä yhdellä tutulla on ollut tämmöinen ja se oli aika räksä. Olen kyllä aina haaveillut tällaisesta sileäkarvaisesta, mutta en tiedä, jonkinlaisen koiran kyllä aion hankkia, ilman kiirettä.
Siinäpä se vaikeus, ihania koiria on paljon ja mielellään voisi olla sellainen mikä ei räksytä.
Viivi on ulkona hiljaa, mutta aina, kun ovikello soi niin meteli on hirveä.
Kyllä oli eilenkin aivan mahdotonta, kun oli pikkuvieraita, Viivi piti pitää osan aikaa toisessa huoneessa, ihan kiltisti se siellä oli, mitä nyt välillä hiukan vikisi.
Vaikea tauti tuo koirakuume, se ei helpota kuin yhdellä tavalla.
Meillä on ollut kaksi pitkäkarvaista joten kokemuksesta voin sanoa eivät räksyneet.
Yhdellä tutulla on kolme näitä eivätkä räksy.
Tänään meillä oli hoidossa lyhytkarvainen mäyris se jonka kuva on blogissani, ei myöskään räksynyt:)
Raija hauska kuulla! Olen lapsuudestani lähtien haaveillut juuri tästä rodusta, mutta jostain syystä en ole sitä hankkinut. Jos voisi olla varma, ettei se räksytä, ottaisin varmaan juuri tämän.
Siitä räksytyksestä et voi olla varma, kaikilla pienillä koirilla sitä tahtoo olla.
Meillä on tuttavilla näitä kaksi ja heillä oli myös aiemminkin. Kaikki ovat osanneet pitää ääntä ihan riittävästi.
Meidänkään Viivin kasvattajan mielestä Lagotto ei hauku, mutta niin se sain tekee, ilmoitusvelvollisuus enennen kaikkea, se on Viivi motto! Ei Viivikään turhanpäiten hauku =D
Mutta kaikki ovat hiukan erillaisia. Toiset kultsutkin haukkuvat, vaikkei meidän Miska sitä koskaan turhanpäiten tehnytkään.
Sellaista se vaan on!
Iines, jos sinulla on mahdollisuus saada koira hoitoon muutamaksi tunniksi niin kokeile sitä.
Meillä on aina silloin tällöin tämä pieni lyhytkarvainen mäyris hoidossa ja kova meno oli päällä koko ajan.
Koiran haukkumisesta vielä että kyllä koirasta räksyn saa ärsyttämällä.
Kyllä meidänkin mäyrikset haukkuivat mökillä jos jänis tai muu eläin tuli pihalle.
Ovikellon soidessa eivät haukkuneet.
Jonkun verran koirankin täytyy saada haukkua, kunhan ei räksytä koko ajan.
Jos minä nyt ottaisin koiran niin tietysti se olisi lyhytkarvainen kääpiömäyräkoira:)
Ei ole tätä rotua, sillä sitä ainoaa tämän lajin edustajaa ei enää ole. Tuttu mummu sairastui ja koira vietiin lapsen perheeseen Jyväskylään. Mutta siis tämä yksilö oli kyllä oikein räksä, haukkui aina kun keskustelimme, eli avasi myös sanaisen arkkunsa. Kun hiljenimme, koirakin hiljeni. :) Aion kyllä nyt tutustua tähän rotuun ensin vaikka netin kautta.
Söpösti kurkistaa heinien takaa.
Poikani Silkkiturkki on minulle maailman ihanin koira, pitkäkarvainen mäyris. Haukkuu harvoin, on ihmisrakas, nukkuu rauhallisesti vieressä, itsepäinenkin. Turkkia ei juuri tarvitse hoitaa, yllättäen, vain korvat kaipaavat harjausta. Reipas ja innokas ulkoilija. Vetää villasukat kaikkien jalasta ensitöikseen aamulla. Ronkeli ja vähäruokainen.
Voi että. Koirat ovat yksilöitä tietenkin, mutta tässäkin on jo muutama sanonut, ettei mäyris räksötä liikoja. Koirakuume senkun kasvaa. :)
Minulle ehkä ei ole muuta oikeaa koiraa kuin mäyris, tai tuttavallisemmin nakki, mäykky, kolokoira tai pitkämatala. Haukkumiseen voi vaikuttaa koulutuksella. Mäyräkoira on iso koira kompaktissa koossa, vaatii paljon liikuntaa, oppii mitä vaan kunhan saa siitä jotain hyötyä... Eli mäykky vaatii jämäkkyyttä ja hyvää koulutusta sekä selkeää johtajuutta, mutta on ehdottomasti sitten oman perheen kullannuppu ja itsellinen persoona (eikä vähiten omasta mielestään).
Pitkäkarvainen mäyris on koiramaailman kaunotar. Sen verran pitää koiran saada äännellä, että ilmoittaa saapujat.
Lähetä kommentti