Kiva blogi sinulla, vaikka osa otoksista hieman turhan 'perinteisiä' minun makuuni. Jatka ihmeessä kuvaamista ja jaa osa näpäytyksistä jatkossakin meidän kanssamme :)
Halo, Lallia minäkin tuonne ajattelin, vaikka joidenkin uusien tutkimusten mukaan koko surmajuttu olisi vain tarua tai olisi tapahtunut muualla (en muista kumpi vaihtoehto :).
Congelato, ohhoh mitä kuvia sinun blogistasi löytyi. Kiitos kun ilmaannuit näkökenttään, sillä kuviesi tyyli innostaa minua. Luulen että ilmaisussasi on jotain minua erikoisesti puhuttelevaa, siis minua, ja omaa sisäistä ääntään pitää kuunnella rohkeammin. Tuo huomautuksesi perinteisyydestä on paikallaan. Juuri tällaista ravistelua ja usutusta uuteen kaipaankin.
Tuo järvisumu oli siitä erikoista, että se oli hyvin häikäisevää, ei pehmeän sumeaa. Onkohan sumujakin erilaisia. Aurinkosumusta olen kuullut puhuttavan, ja tämä oli ehkä sitä, jos sellaista on.
Minussa nämä kuvat aiheuttavat sekavia ajatuksia. Syy tähän on etualan kovin vahva värimaailma vs. taka-alan järven sävyttömyys ja taivaan jopa värittömyys. Sumukuvista kun on tottunut hakemaan kautta linjan utuisuutta, pehmeyttä.
Aivan Mari, se onkin syy, miksi julkistin nämä vasta nyt, kun ovat jo kuukausi sitten otettuja - en siis kelpuuttanut niitä alkuun.
Selatessani kuvia katseeni kuitenkin kiinnittyi näihin aina uudelleen ja uudelleen, virheistä huolimatta. Huomasin, että ne miellyttävät muoto- ja värisilmääni aika tavalla.
Näen hyvin, että taivas näyttää puhkipalaneelta - tai on sitä. Totuus on kuitenkin se, että järven yllä leijui omituisen värinen aurinkosumu ja se sai kaiken sinertämään ja häikäisi silmiä. Juuri siksi jarrutinkin järven kohdalla, ja ajoin jopa takaisinpäin hakiessani parkkipaikkaa tien reunalta.
Olosuhteet olivat siis äärimmäisen vaikeat, ja olisi pitänyt olla ammattimaisen taitava kuvaaja tekniseltä osaamiseltaan, jos olisi saanut tuon aurinkosumuisen taivan heijasteet pois. Kuitenkin lopputulos on kiistanalaisuudestaan huolimatta omaa silmäänmi miellyttävä, eivätkä virheet haittaa, koska ajattelen, että taulujenkaan ei tarvitse olla realistisia. Miksi valokuvan pitäisi olla?
No, tottahan tuo on, vaikka toki haluaisin näihin kuviin sellaisen muutoksen, että taivas olisi hitusen tummempi eikä häikäisisi. Erityisesti läppärin näytöltä taivas näyttää terävältä, mutta tästä vanhalta pöytäkoneen monitorilta selkeästi pehmeämmältä.
Minulle tulee näistä kuvista etäisesti mieleeni joku maalaus, olisiko Tuusulanjärven rannalta. Halosen? En muista yhtään tarkemmin, mutta jotenkin vain sain assosiaation johonkin syksyiseen maalaukseen.
Tuo alin on aivan upea kuva! Ihania vareja ja upea kolmiulotteisuus kuvassa (mitenk se nyt sanotaan jarkevasti, ettei nolaa iteaan ihan koko kansan eessa? ) ;)
14 kommenttia:
Kauniit syysmaisemat. Iätöntä, osaan melkein kuvitella Lallin tuonne heilumaan.
Kiva blogi sinulla, vaikka osa otoksista hieman turhan 'perinteisiä' minun makuuni. Jatka ihmeessä kuvaamista ja jaa osa näpäytyksistä jatkossakin meidän kanssamme :)
Halo, Lallia minäkin tuonne ajattelin, vaikka joidenkin uusien tutkimusten mukaan koko surmajuttu olisi vain tarua tai olisi tapahtunut muualla (en muista kumpi vaihtoehto :).
Congelato, ohhoh mitä kuvia sinun blogistasi löytyi. Kiitos kun ilmaannuit näkökenttään, sillä kuviesi tyyli innostaa minua. Luulen että ilmaisussasi on jotain minua erikoisesti puhuttelevaa, siis minua, ja omaa sisäistä ääntään pitää kuunnella rohkeammin. Tuo huomautuksesi perinteisyydestä on paikallaan. Juuri tällaista ravistelua ja usutusta uuteen kaipaankin.
Kaislojen väri tms. heinä tuossa on saanut luontoäidiltä jännät värit..huomen aamulla on varmaa enemmän sumua-taitaa tulla kylmä yö!
-wiltteri-
Tuo järvisumu oli siitä erikoista, että se oli hyvin häikäisevää, ei pehmeän sumeaa. Onkohan sumujakin erilaisia. Aurinkosumusta olen kuullut puhuttavan, ja tämä oli ehkä sitä, jos sellaista on.
Minussa nämä kuvat aiheuttavat sekavia ajatuksia. Syy tähän on etualan kovin vahva värimaailma vs. taka-alan järven sävyttömyys ja taivaan jopa värittömyys. Sumukuvista kun on tottunut hakemaan kautta linjan utuisuutta, pehmeyttä.
Aivan Mari, se onkin syy, miksi julkistin nämä vasta nyt, kun ovat jo kuukausi sitten otettuja - en siis kelpuuttanut niitä alkuun.
Selatessani kuvia katseeni kuitenkin kiinnittyi näihin aina uudelleen ja uudelleen, virheistä huolimatta. Huomasin, että ne miellyttävät muoto- ja värisilmääni aika tavalla.
Näen hyvin, että taivas näyttää puhkipalaneelta - tai on sitä. Totuus on kuitenkin se, että järven yllä leijui omituisen värinen aurinkosumu ja se sai kaiken sinertämään ja häikäisi silmiä. Juuri siksi jarrutinkin järven kohdalla, ja ajoin jopa takaisinpäin hakiessani parkkipaikkaa tien reunalta.
Olosuhteet olivat siis äärimmäisen vaikeat, ja olisi pitänyt olla ammattimaisen taitava kuvaaja tekniseltä osaamiseltaan, jos olisi saanut tuon aurinkosumuisen taivan heijasteet pois. Kuitenkin lopputulos on kiistanalaisuudestaan huolimatta omaa silmäänmi miellyttävä, eivätkä virheet haittaa, koska ajattelen, että taulujenkaan ei tarvitse olla realistisia. Miksi valokuvan pitäisi olla?
Loppujen lopuksi, ainoa mikä merkitsee on se, että itse on tyytyväinen ja löytää kuvistaa "sitä jotain".
No, tottahan tuo on, vaikka toki haluaisin näihin kuviin sellaisen muutoksen, että taivas olisi hitusen tummempi eikä häikäisisi. Erityisesti läppärin näytöltä taivas näyttää terävältä, mutta tästä vanhalta pöytäkoneen monitorilta selkeästi pehmeämmältä.
Moi Iines, sulle olis haaste mun blogini muiden kuvien puolella... :)
-wiltteri-
Kiitos Wiltsu, vastaan haasteeseesi kuvien kera. :)
Minulle tulee näistä kuvista etäisesti mieleeni joku maalaus, olisiko Tuusulanjärven rannalta. Halosen? En muista yhtään tarkemmin, mutta jotenkin vain sain assosiaation johonkin syksyiseen maalaukseen.
Hauska kuulla, hullukaali! Halosesta pidän kovasti.
Tuo alin on aivan upea kuva! Ihania vareja ja upea kolmiulotteisuus kuvassa (mitenk se nyt sanotaan jarkevasti, ettei nolaa iteaan ihan koko kansan eessa? ) ;)
Syksyisin terveisin.
Lähetä kommentti