27.12.2007

Syökää lanttua!

Syökää juureksia, härkäviikot alkavat!
Kuvan lantut, 1,4 kiloa, menivät kyllä joulupöydän lanttulooraan.

Kun olin pieni, äiti paistoi meille lanttulättyjä. Hän leikkasi lantusta isoja ohuita viipaleita ja paistoi ne suoraan hellan levyllä, ilman rasvaa tai mitään, kunnes ne pehmenivät kuumuudessa ja tulivat makeiksi. Olivat herkkua!

12 kommenttia:

KooTee kirjoitti...

Olen syönyt samanlailla laittettuja lanttuviipaleita...nami nami!

Eikös isot lantut ole jo hiukan "tikkusia" ?

Iines kirjoitti...

Ovat varmaan, nuo kuvan lantut olivatkin aika pieniä, sillä siellä takana on vielä kolmas.

Taisi tuo lanttulätty olla monen lapsen ruokalistalla. Terveellinen herkku.

Kale kirjoitti...

Mutta onhan niillä kuitenkin yhteispaino melkein puoltoista kiloo. Ja kyllä - olen syönyt niitä "lättyjä" myös pienenä poikana. Kivat.

a-kh kirjoitti...

Hyvä iine ja muut

Syökää kanaa! Sain taannoin niin mustelmille piestyn broilerin, että tuumin sen olevan liian luomua meikäläiselle ja nakkasin jätesankoon.Oli huomattavasti pahemmat jäljet kuin mustalaisen hevosesta tehdyssä kyrönmakkarassa.

Lantusta viis. Niitä me varastimme koulun lähellä olevasta pellosta ja järsittiin pulpetinkannen takana, mutta kun äitini keitti perunoita, niin minä siivusin raakoja pottuja suikaleiksi ja levittelin niitä kärtsäämään hellalle. Sen takia minusta tuli näin sopusuhtainen ja kaunis. Ei vaineskaan. Tulin keisarileikkauksella ja säästyin vinolta naamalta, litteältä takaraivolta, vinkuraiselta klyvarilta ja kukkakaalikorvilta.Mutta mielen raivoa; ah, sitä minä sain. Olkoon. Kehuin itseäni lämpimikseni, ja kaikkihan tietävät, että ulkonäkö pettää. Siksi hain puolisoni Kyöpelinvuorelta. Ulkonäköä parempi on huono luonne.

KooTee

Ei lanttua syödä kuorineen. Iineksen lantut ovat kyllä ihan sanonko mä mistä.
Tarkoitan noita tämänkertaisessa punnituksessa olevia.

===

Satakunnassa sitä vasta ollaan vitsinikkareita. Nauroin katketakseni lukiessa pientä pikkutuhmaa kirjasta nimeltään Alastonna salissa. Tekijää en muista.

Kuvasta vielä sanoisin, että se on kyllä ihan hyvä, kunhan sillä silmällä katsoo.

Oli taaskin mukavaa katsoa ja lukea erinomaista kuvablogiasi, joka herätti minussa paljon ajatuksia ja riet... tuota, riemukkaita ajatuksia.

Voi hyvin ja hyvää uutta vuotta sinulle ja peheellesi!

Ystävällisesti

kainokalevi

a-kh kirjoitti...

po riehakkaita mielikuvia.

Kale kirjoitti...

No sitähän minä a-kh sanoin: "Kivat".
Anteeksi Iines.
Ilman sarvia tai edes hampaita ilman pyytelen, koska oikeasti olen kiltti. Luulen. Ja lät.. Ei kannata selitellä.
Rakkaudella, Ujo Uolevi.

kootee kirjoitti...

Kyllä ne mielessä vilahti, mutta olen sen verran ujo sanomaan etten kehdannut. Vaikka tiedänkin ettei Iines noista kaksimielisyyksistä hätkähdä, osaa itsekin=D

Tikkuisuudella ei tarkoiteta kuoria Hotanen!

Iines kirjoitti...

Ihmettelin jo, ovatko lanttuni nahistuneita, kun ei kukaan kommentoinut jouluista kuvaani, minä kun en oikein niitä tonttuja osaa harrastaa kuvissani.

Eilen olin koskella kuvaamassa koskea Kooteen evästysten mukaan eri aukoilla. Huomasin kyllä eron, mutta kaikissa kuvissa koskessa kuohuu edelleen mössöinen koiranturkki, jossa erottuu viivoja.

saturation kirjoitti...

Maukkaan näköisiä lanttuja:) Lanttuloorakin on tosi hyvä, pitää joskus kokeilla lanttuviipaleiden paistamista:)

kootee kirjoitti...

Iines,koskikuvista vielä hiukan.
Näin pimeänä aikana vaikka kuinka haarukoisit niin suljin nopeus jää auttamatta niin lyhyeksi, että kuohuvasta koskesta tulee sellaista pehmeän kaunista kuvaa =)
Koitappas sitten, kun aurinko paistaa uudelleen.

kootee kirjoitti...

....vielä, aukko ei vaikuta veden virtaukseen vain kuvan syvyysterävyyteen. Suljinnopeus on ratkaiseva tekijä.

Liisa kirjoitti...

Lanttuviipaleiden paistaminen hellalla on vieras herkku minulle. Me paistoimme vastaavalla tavalla sipulia. Sekin oli hyvää puhumattakaan naurishaudikkaista, joita pappa paistoi riihenuunin koloissa.

Siis 50-luvulla. Hyvä kuva.