Hurja Lyyli, Vantaalta,
ihmettelee luonnon ääniä.
ihmettelee luonnon ääniä.
Bling bling.
Itselleni uusi perhosbongaus,
metsäpapurikko, luulen.
Alin kuva on pahasti ylivalottunut, vastavalo, keskipäivän kirkkaus
ja kiire kuvata levoton perhonen.
Siinä näkyy kuitenkin siipien kuviointi.
Olipas hurmaava Lyyli ja voi mitkä sinisilmät! Todella kaunis kuva papurikosta💛
VastaaPoistaKiitos Irja! Aina sitä innostuu, kun bongaa perhosen, jonka nimeä ei heti tiedä. Papurikko kyllä tuli mieleen, mutta ei tuota metsäpapurikkoa. Aika yleinen perhonen kuitenkin.
VastaaPoistaLumoava kissakuva.
VastaaPoistaIstuu niin hienosti ylimmässä kuvassa.
Kivahan se, kun viihtyy maalla.
Viihtyy kyllä, mutta vähän pelkää luonnon ääniä, kovaa tuulta. Nämä tämmöiset sinisilmät taitavat olla vähän arempia kuin aidot reippaat maatiaiskisut.
VastaaPoistaHienoja kuvia minustakin. Ihania katsella. Olet luonnon ystävä mitä suurimmassa määrin, Iines. Sen huomaa heti, kun seuraa tätä toista blogiasi. Jokaisella eläimellä ja kasvilla on samanlainen oikeus elää maapallolla kuin iihmisellä. Ihminen on itse ottanut paikkansa muka "luomakunnan kruununa". Se ei ole oikein. Elämä sinänsä on arvokas asia. Oli se pienellä muurahaisella tai isomahaisella ihmisellä, joka käyttää muuta luontoa hyödykseen. (No, eipäs nyt Liisu saarnata! - vaikka totta se on.)
VastaaPoistaSaarnat ovat tarpeellisia ja hyviä, Liisu, kiitos kannanotosta, samaa mieltä olen!
VastaaPoista