VOI, miten kauniita kuvia! Kuin maalauksia, grafiikkaa.
Ensimmäinen on hauska. Kissat poseeraavat kuin vartavasten kuvattaviksi asettuneina. Siitä tulisi kiva postikortti, jolla voisi ilahduttaa ystäviään ja tuttuja.
Toinen kuva olisi mittasuhteiltaan sellaisenaan, mutta isoon kokoon suurennettuna, valmis gallerian seinälle valokuvanäyttelyyn ripustettava hieno teos, jonka edessä kaikki pysähtyisivät sen kauneutta ihailemaan.
Eipä silti. Kyllä ne tuollaisinaankin kelpaavat. Niitä on mukava katsella ja nähdä Suomen talvea kauneimmillaan.
Kisu kisu! Hyviä talvikuvia, en ole koko talvena kuvannut kunnon kameralla, vain kännykkä on ollut taskussa ja silläkin satunnaisesti. Pitäisikö ryhdistäytyä ennekuin talvi on ohitse. Tämä blogi on jäänyt ihan facen varjoon osaltani. Nyt, kun katseöen kuviasi niin olisiko taas sytä palata juurrilleen ;) Tuo kakkonen on ehdoton suosikkini, hyvä ovat muutkin.
Nuo kissat ovat muuten tietääkseni kulkurikissoja, ainakin arkoja. Tuota mustankirjavaa pullukkaa kuvasin jo viime keväänä lähistöllä olevan vanhan puutalon kivijalan luona, jossa se ilmeisesti pitää majaa tai jopa pesää. Oli kiva huomata, että sillä oli nyt kaveri, ehkä uroskissa. Tai sitten ne ovat sukulaisia.
Kissat ovat kärsivällisiä ja sitkeitä luonteeltaan. Kaikki kisut ovat "yksilöitä". Kun kissa ja ihminen katselevat (kyttäävät) toisiaan veikkaanpa, että ihminen luovuttaa ekana.
Nämä kuvaamasi kissat eivät vaikuta villikissoilta. Tuo kirjava on levolllisen tuntuinen ja tuo yksivärinen on varautunut vai olisiko sillä vähän kylmä.
Heijastuskuva on myös hieno.
Onko Hercule Poirot puisto oikeasti olemassa ja miksi tuo nimi?
Samaa mieltä noista kissoista, eivät vaikuta villeiltä. Ne ovat lisäksi hyväkuntoisia ja melko pulskia, ja lähellä on asutusta, jossa ne voisivat hyvinkin majailla ja olla jonkun kissoja. Monethan antavat kissojen juosta vapaina ulkosalla täälläpäin.
Tuon kirjava oli säikympi viime keväänä, jolloin se pakeni minua eikä reagoinut kisittelyyni, vaikka kumarruin ja ojensin käteni enkä tujottanut silmiin. Monta kertaa näin sen menevän vieressö olevan keltaisen autiotalon kivijalkaan - kuva toisessa blogissani. Mitään kesyjä kotikissoja ne tuskin kuitenkaan ovat, mutta ehkä ihmisiin kuitenkin jonkin verran tottuneita, joskin selvästi myös arkoja.
Tuo puisto on minun nimeämäni, koska kuvat ovat vähän tummia ja ehkä pelottavan salaperäisiä.
VOI, miten kauniita kuvia! Kuin maalauksia, grafiikkaa.
VastaaPoistaEnsimmäinen on hauska. Kissat poseeraavat kuin vartavasten kuvattaviksi asettuneina.
Siitä tulisi kiva postikortti, jolla voisi ilahduttaa ystäviään ja tuttuja.
Toinen kuva olisi mittasuhteiltaan sellaisenaan, mutta isoon kokoon suurennettuna, valmis gallerian seinälle valokuvanäyttelyyn ripustettava hieno teos, jonka edessä kaikki pysähtyisivät sen kauneutta ihailemaan.
Eipä silti. Kyllä ne tuollaisinaankin kelpaavat. Niitä on mukava katsella ja nähdä Suomen talvea kauneimmillaan.
Aivan ihania kuvia! Toinen kuvista oli suorastaan loistava! Siitä olisi ihan julisteeksi seinälle.
VastaaPoistaKisu kisu! Hyviä talvikuvia, en ole koko talvena kuvannut kunnon kameralla, vain kännykkä on ollut taskussa ja silläkin satunnaisesti. Pitäisikö ryhdistäytyä ennekuin talvi on ohitse. Tämä blogi on jäänyt ihan facen varjoon osaltani. Nyt, kun katseöen kuviasi niin olisiko taas sytä palata juurrilleen ;)
VastaaPoistaTuo kakkonen on ehdoton suosikkini, hyvä ovat muutkin.
Nuo kissat ovat muuten tietääkseni kulkurikissoja, ainakin arkoja. Tuota mustankirjavaa pullukkaa kuvasin jo viime keväänä lähistöllä olevan vanhan puutalon kivijalan luona, jossa se ilmeisesti pitää majaa tai jopa pesää. Oli kiva huomata, että sillä oli nyt kaveri, ehkä uroskissa. Tai sitten ne ovat sukulaisia.
VastaaPoistaKiitos, Liisu, Katinka ja Kootee!
Kauniita, kauniita kuvia ja tunnelmia :-)
VastaaPoistaUpeita kuvia!
VastaaPoistaKiitos, Susanna ja Anne!
VastaaPoistaKissat ovat kärsivällisiä ja sitkeitä luonteeltaan. Kaikki kisut ovat "yksilöitä".
VastaaPoistaKun kissa ja ihminen katselevat (kyttäävät) toisiaan veikkaanpa, että ihminen luovuttaa ekana.
Nämä kuvaamasi kissat eivät vaikuta villikissoilta. Tuo kirjava on levolllisen tuntuinen ja tuo yksivärinen on varautunut vai olisiko sillä vähän kylmä.
Heijastuskuva on myös hieno.
Onko Hercule Poirot puisto oikeasti olemassa ja miksi tuo nimi?
Samaa mieltä noista kissoista, eivät vaikuta villeiltä. Ne ovat lisäksi hyväkuntoisia ja melko pulskia, ja lähellä on asutusta, jossa ne voisivat hyvinkin majailla ja olla jonkun kissoja. Monethan antavat kissojen juosta vapaina ulkosalla täälläpäin.
VastaaPoistaTuon kirjava oli säikympi viime keväänä, jolloin se pakeni minua eikä reagoinut kisittelyyni, vaikka kumarruin ja ojensin käteni enkä tujottanut silmiin. Monta kertaa näin sen menevän vieressö olevan keltaisen autiotalon kivijalkaan - kuva toisessa blogissani. Mitään kesyjä kotikissoja ne tuskin kuitenkaan ovat, mutta ehkä ihmisiin kuitenkin jonkin verran tottuneita, joskin selvästi myös arkoja.
Tuo puisto on minun nimeämäni, koska kuvat ovat vähän tummia ja ehkä pelottavan salaperäisiä.
Kauniisti otettu kissakuva, sopii kevättalven tunnelmiin. Ja hienot kuvat "Poirot-metsästä":)
VastaaPoista