Suurena juhlapäivänä 50-luvun taitteessa, itsenäisyyspäivän tienoilla, kun sodan muistot vielä kirvelivät, mutta uusi aika nosti päätään.. Päivänä, jolloin nainen on kauneimmillaan.
Kuvissasi huokuu tyylikkäästi menneisyys, kunnioitus ja lämpö. Hienoja kuvakulmia itsenäisen Suomen historiaan. Kunnia heille, kumarrus ja suuri kiitos.
Sininen on tietokoneen ruudun heijastus, joka markkeeraa toivoa ja ehkä myös Suomen sinilippua, itsenäisyyspäivän kunniaksi. Äiti oli sodassa lottana menetettyään sulhasensa häiden aattona. Tuossa näkyvät sitten vielä surun jäljet, mutta uusi elämä nostaa päätään, ja uusi rakkaus ja uusi aika..
Kiitos kommenteista! Jaa-a, mistäpä sitä tietää Kootee, minne asti Savon mies matkoillaan on ehtinyt. Minun äitini oli kyllä niin siveästi kasvatettu neito, että olisi varmaan nakellut niskojaan jollekin savolaiselle veistelijälle. :) Siinä nuoren tytön lottakuvassa näkyy vielä se, että Kannaksen ajat ovat pitkällä edessäpäin ja elämä hymyilee..
Tämä äidin varhaisempi lottakuvahan siis on ykkösblogissani tässä, omien kuvieni joukossa.
Ai, jepulis siellähän oli myös kuvia Iineksen hurjasta nuoruudesta =))))
Tämä kommentointi on kyllä mennyt aika oudoksi, aina pitää olla kirjautuneena mikäli haluaa linkkinsä esille. No, eipä mitiä hätiä. Kyllä tutut blogilleni löytävät.
Ikävä kyllä isäni ei ole savolainen. vaan syntynyt Tiurun saaressa Kannaksella.
Nyt kun mietitte iineksen korvaa ja kulmaa, niin katsokaapa tarkkaan näitä iineksestä 70-luvulla otettuja valokuvia, Raunokin, ettei joudu mielikuvien valtaan. Tosin kuvaamisesta on likimainen 40 vuotta, mutta vanhassa vara parempi. Kuvista näkee, että likka on kiertänyt muutakin tahkoa ja Satakuntaa.
Likka on tosiaan kiertänyt tahkoa pienenä tyttönä. Osaan sen homman tasan tarkkaan. Vettä tahkon vesikouruun ja sitten veivistä kiertämään. Kirveen terä siihen vastakarvaan, niin johan terä uudentuu. Voi olla, että tahkolla saisi veitset ja saksetkin terotettua. Tai ei, niitä varten meillä on jäljellä kesämökin vajassa vielä vanhoja hiomakiviä.
Lueskelin tuolta noita juttuja, olen näköjään ollut silloin vielä melkoisen ujo "anonyymi" =DD No, silloin minulla ei ollut vielä blogiakaan. Ystävämme Hotanen oli jo sillon mojovasanainen. Siitä se kaikki alkoi ja Iinestä tuli oikea fotari!!
Totta, Satura. Milloin tahansa voi kuvata, ja heti näkee kuvansa ja voi parannella ja muokata niitä.
Muistan hyvin, kun kuvia läheteltiin ennen fotoliikkeiden kautta helsinkiin kehitettäväksi, ja sitten viikon kuluttua jännittyneinä haettiin kehitetyt kuvat. Mutta toisaalta, enää ei ole kuva-albumeita, vaan kaikki on koneen tiedostoissa. Jotenkin tuntuu samalla, että valokuva on myös menettänyt jotakin arvostaan.
Kootee, katsoin jo Leenan viimeisimmät kuvat, mutta en löytänyt sieltä vielä vanhempia, en tiedä miten luin sitä blogia. Hienoja olivat! Menen toistekin.
Kyllä ne vanhat mustavalko kuvat ovat vieläkin hyviä. Sitten tuli värikuvat ja jossain vaiheessa käyttivät huonoa paperia, kaikki värit häipyivät. Minun oli tarkoitus korjata ne mutta en viitsi se on liian suuri urakka.
Minä olen nyt innostunut tallentamaan kuviani noihin mainostamiini kirjoihin. Korvaavat albumit hyvin. Nyt olen suunnitellut pikkuhiljaa toista kirjaa. Niistä on paljon hauskempi joskus näyttää kuvia toisillekin, kuten albumeista ikään.
Kyllä tahkolla voi veitsiäkin teroittaa vallan hyvin, kovasinta käytettiin lähinnä viikatteen teroittamiseen, samaan tapaan kuin lihamestarit käyttävät hiomapuikkoa =DD
Ennätin jo "Googlata", että näinköhän sieltä Kannakselta Tiurun saarikin löytyy, kun Tiurin linna on ollut olemassa. No, Tiuri se sitten olikin. Katumme nimi on nimittäin Tiurinkatu ja kun tämä Käkisalmenkadun pätkä muutettiin Tiurinkaduksi, piti ottaa selvää, että miten Karjalaan liittyy, kun ensi kuulemalta vain Martti Tiuri tuli mieleen. Minun isäni on syntynyt Impilahdella, joten melkein sukulaisia ollaan tämän sanailija a-k.h:n kanssa :)) Mieheni taas on molemmilta suvuiltaan perus savolainen, muttei yhtään sanailija. Itse taas en ole oikein mistään kotoisin, kun 1/4 osa on Savosta Karjalaan siirtyneitä ( aikoinaan 1800-luvulla ), 1/4 turkkulaisii, 2/4 pohjois-pohjanmaalaisia eli Oulusta, satoja vuosia samalla tilalla eläneistä suvuista sieltä. Oletteko piirtäneet isovanhemmista "tuuliruusun", ihan mukava miettiä vaikkapa näitä ikiomia suomalaisia tautigeenejä, mistä päin Suomea ovat hankittuja. Nytpä tuli juttua, onneksi on vanha posti :)
Kuvissasi huokuu tyylikkäästi menneisyys, kunnioitus ja lämpö. Hienoja kuvakulmia itsenäisen Suomen historiaan. Kunnia heille, kumarrus ja suuri kiitos.
VastaaPoistaValokuvassa käyntihän oli siihen aikaan aikas juhlava tapahtuma...
VastaaPoistaJuhlava kuva ja erikoinen toteutus tuossa ylemmässä. Onko ne näytön sininen heijastus?
VastaaPoistaHieno tulkinta aiheeseen!
VastaaPoistaJotain tämän tyylistä...erillaista, osasin sinulta jo odottaa.
Kuva oli ennen arvokas ja juhlallinen asia. Näistä kuvista välittyy tuo juhlallisuus.
VastaaPoistaSininen on tietokoneen ruudun heijastus, joka markkeeraa toivoa ja ehkä myös Suomen sinilippua, itsenäisyyspäivän kunniaksi. Äiti oli sodassa lottana menetettyään sulhasensa häiden aattona. Tuossa näkyvät sitten vielä surun jäljet, mutta uusi elämä nostaa päätään, ja uusi rakkaus ja uusi aika..
VastaaPoistaMonen elämä mullistui. Monin eri tavoin.
VastaaPoistaMinuakaan ei olisi, ellei äidin elämä olisi kokenut käännettä ja mullistunut uomiltaan.
VastaaPoistaHienot kuvat. :)
VastaaPoistaMulla on kuva-arkistossa tämän näköinen lottapukuinen nuori nainen.
VastaaPoistaOnko KH:n isä riiannut äitiäsi =))
VastaaPoistaKiitos kommenteista! Jaa-a, mistäpä sitä tietää Kootee, minne asti Savon mies matkoillaan on ehtinyt. Minun äitini oli kyllä niin siveästi kasvatettu neito, että olisi varmaan nakellut niskojaan jollekin savolaiselle veistelijälle. :) Siinä nuoren tytön lottakuvassa näkyy vielä se, että Kannaksen ajat ovat pitkällä edessäpäin ja elämä hymyilee..
VastaaPoistaTämä äidin varhaisempi lottakuvahan siis on ykkösblogissani tässä, omien kuvieni joukossa.
Ai, jepulis siellähän oli myös kuvia Iineksen hurjasta nuoruudesta =))))
VastaaPoistaTämä kommentointi on kyllä mennyt aika oudoksi, aina pitää olla kirjautuneena mikäli haluaa linkkinsä esille. No, eipä mitiä hätiä. Kyllä tutut blogilleni löytävät.
Juu, Kootee, tupakki ja viini ja villit miehet...
VastaaPoistaIkävä kyllä isäni ei ole savolainen. vaan syntynyt Tiurun saaressa Kannaksella.
VastaaPoistaNyt kun mietitte iineksen korvaa ja kulmaa, niin katsokaapa tarkkaan näitä iineksestä 70-luvulla otettuja valokuvia, Raunokin, ettei joudu mielikuvien valtaan. Tosin kuvaamisesta on likimainen 40 vuotta, mutta vanhassa vara parempi. Kuvista näkee, että likka on kiertänyt muutakin tahkoa ja Satakuntaa.
Tiurinsaaressa
VastaaPoistaLikka on tosiaan kiertänyt tahkoa pienenä tyttönä. Osaan sen homman tasan tarkkaan. Vettä tahkon vesikouruun ja sitten veivistä kiertämään. Kirveen terä siihen vastakarvaan, niin johan terä uudentuu. Voi olla, että tahkolla saisi veitset ja saksetkin terotettua. Tai ei, niitä varten meillä on jäljellä kesämökin vajassa vielä vanhoja hiomakiviä.
VastaaPoistaLueskelin tuolta noita juttuja, olen näköjään ollut silloin vielä melkoisen ujo "anonyymi" =DD
VastaaPoistaNo, silloin minulla ei ollut vielä blogiakaan.
Ystävämme Hotanen oli jo sillon mojovasanainen.
Siitä se kaikki alkoi ja Iinestä tuli oikea fotari!!
Iines, blogillani on eräs uusi tuttavuus. Linkissäni lukee Leena Pielisen rannalta. Klikkaappas joskus sinne, luulen, että pidät!
VastaaPoistahttp://onlyforphotos.blogspot.com/
Juhlava ja erilainen kuva! Kauniita kuvia.
VastaaPoistaEnnen ei voinut kuvitellakaan että valokuvaminen on näin helppoa kun tänä päivänä.
Totta, Satura. Milloin tahansa voi kuvata, ja heti näkee kuvansa ja voi parannella ja muokata niitä.
VastaaPoistaMuistan hyvin, kun kuvia läheteltiin ennen fotoliikkeiden kautta helsinkiin kehitettäväksi, ja sitten viikon kuluttua jännittyneinä haettiin kehitetyt kuvat. Mutta toisaalta, enää ei ole kuva-albumeita, vaan kaikki on koneen tiedostoissa. Jotenkin tuntuu samalla, että valokuva on myös menettänyt jotakin arvostaan.
Kootee, katsoin jo Leenan viimeisimmät kuvat, mutta en löytänyt sieltä vielä vanhempia, en tiedä miten luin sitä blogia. Hienoja olivat! Menen toistekin.
Kyllä ne vanhat mustavalko kuvat ovat vieläkin hyviä.
VastaaPoistaSitten tuli värikuvat ja jossain vaiheessa käyttivät huonoa paperia, kaikki värit häipyivät.
Minun oli tarkoitus korjata ne mutta en viitsi se on liian suuri urakka.
Minä olen nyt innostunut tallentamaan kuviani noihin mainostamiini kirjoihin.
VastaaPoistaKorvaavat albumit hyvin.
Nyt olen suunnitellut pikkuhiljaa toista kirjaa. Niistä on paljon hauskempi joskus näyttää kuvia toisillekin, kuten albumeista ikään.
Kyllä tahkolla voi veitsiäkin teroittaa vallan hyvin, kovasinta käytettiin lähinnä viikatteen teroittamiseen, samaan tapaan kuin lihamestarit käyttävät hiomapuikkoa =DD
Värien häipyminen johtui huonoista litkuista.
VastaaPoistaTahkolle tästä on viitisenkymmentä kilometriä, jos niin ku veitsiä terottais.
Ennätin jo "Googlata", että näinköhän sieltä Kannakselta Tiurun saarikin löytyy, kun Tiurin linna on ollut olemassa. No, Tiuri se sitten olikin.
VastaaPoistaKatumme nimi on nimittäin Tiurinkatu ja kun tämä Käkisalmenkadun pätkä muutettiin Tiurinkaduksi, piti ottaa selvää, että miten Karjalaan liittyy, kun ensi kuulemalta vain Martti Tiuri tuli mieleen.
Minun isäni on syntynyt Impilahdella, joten melkein sukulaisia ollaan tämän
sanailija a-k.h:n kanssa :))
Mieheni taas on molemmilta suvuiltaan perus savolainen, muttei yhtään sanailija.
Itse taas en ole oikein mistään kotoisin, kun 1/4 osa on Savosta Karjalaan siirtyneitä ( aikoinaan 1800-luvulla ), 1/4 turkkulaisii, 2/4 pohjois-pohjanmaalaisia eli Oulusta, satoja vuosia samalla tilalla eläneistä suvuista sieltä.
Oletteko piirtäneet isovanhemmista "tuuliruusun", ihan mukava miettiä
vaikkapa näitä ikiomia suomalaisia tautigeenejä, mistä päin Suomea ovat hankittuja.
Nytpä tuli juttua, onneksi on vanha posti :)