"Minun mielestäni ihmisen suurin virhe on aikakäsityksen luonne. Ihmisillä on kaiken maailman kapistukset, kellot ja kalenterit, jotka siivuttavat ajan kuin makkaran, ja he nimeävät siivut aivan kuin omistaisivat ne eivätkä ne voisi koskaan muuttua - "kello 11.00, 11. marraskuuta 1918" - vaikka todellisuudessa ne saattavat hajota kappaleiksi ja vieriä tiehensä aivan yhtä helposti kuin elohopeapisarat. Olennaista on makoilla pakastimen päällä ja seurata emännän keittopuuhia." (Valokuvatorstain haaste: Kurt Vonnegut, Maaton mies, Tammi 2007, suomennos Erkki Jukarainen, tekstiä mukaillen Iines)
Kissalta tuo ajanvietto käy mukavasti. Osaavat rentoutua ja nauttia elämästään. :)Se hyvä puoli on kissana olosta, että ei tarvitse rahan perässä juosta. ;)
VastaaPoistaSaisikin olla joskus kissa...
VastaaPoistaLuit ajatukseni!
VastaaPoistaSopivasti oli kissa "uunin pankolla".
VastaaPoistaMinä en ole keksinyt vielä mitään tuohon aiheeseen sopivaa. Eu oikein päässä rullaa =)
Eläimet tajuavat elämän ytimen - syödä ja nauttia - kunpa mekin, ennen kuin on liian myöhäistä.
VastaaPoistaMeinasin muuten kirjoittaa otsikoksi: Olennaista on pankolla makailu... :D
VastaaPoistaKun on von Kusti, osaa ottaa iisisti ja nauttia olemassaolevasta hetkestä.
Eläimen aika on tässä ja nyt. Ei ole tulevaa, ei mennyttä.
VastaaPoistajoo ollapa kissa. mittarina ennen ja jälkeen ruoan.
VastaaPoistaHieno ja hauska lähestyminen aiheeseen, josta en edes yrittänyt ymmärtää tuon taivaallista. :)
VastaaPoistaJukra mikä ilme, tässä on asennetta!
VastaaPoistaNautitaan hetkistä lämmössä ja kehräillään :)
VastaaPoistaKissat näyttävät yleensä levollisilta, mutta joskus ovat kuin pistoksissa ja kiertävät kuumaa puuroa. :)
VastaaPoistaEttä osaavatkin nauttia olostaan:) Tuo taito pitäisi olla meillä ihmisilläkin!
VastaaPoistaIhmiset, joilla ei itsellään ole kotieläimiä eivät varmastikaan ymmärrä kuinka paljon eläin voi antaa ihmiselle. Eläin on muutakin kuin kotiin kantaunutta hiekkaa, karvoja takin liepeessä ja huolta sen toilailuista. Itselläni voisi olla kissakin, vaan ei ole. On vain kaksi terrieriä. Luulen, että ne ymmärtävät enemmän kuin aavitammekaan. Näkeehän sen tuon kissan katseesta, ettei se tyhjä ole vaan ajatuksia täynnä. Saisipa kurkistaa sen pään sisään!
VastaaPoistaKun vierailee tässä Iineksen kuvablogissa, ei koskaan pety.
Kirjoitin tämän kommentin toistamiseen. Minne lie hävisi se edellinen. Kissako sen vei? Toivottavasti ei ole kohta kahta kertaa tämä juttu.
Kiitos kommenteista! Von Kusti on minulla vain hoidossa, jouluun asti. Minulla on oikeastaan aina ollut eläin, mutta olen joutunut saattaamaan niin rakkaita eläinystäviä ajasta ikuisuuteen, että en tahtoisi enää kokea sellaista. Rubenia on vieläkin joskus ikävä, vaikka sen kuolemasta on kohta kaksi vuotta. Toisaalta tahtoisin kyllä eläimiä taloon, joten kun tilaisuus tulee kohdalle, otan melko varmaan eläimen. Kunpa osuisi oikean löytökoiran luo!
VastaaPoistaIines; onko siitä jo kaksi vuotta, kun Ruben lähti? Ei voi olla totta, muistan hyvin sen surun.
VastaaPoistaSe oli 20.4.2006. Eli huhtikuussa tulee jo kaksi vuotta.
VastaaPoistaNäin juuri hiljakkoin unta, jossa halin Rubenia. Heräsin siihen ja ikävä oli tietenkin huikaiseva. Jotenkin tuntuu, ettei uusi koira voi olla yhtä rakas, vaikka tiedän että kyllä voi. :)
Kyllä se on, vaikka vanhaakin kokoajan kaipaa. On se vain kumma, että eläimeen voi kiintyä niin.
VastaaPoistaKyllä sitä välillä kyllästyy ja uhkaa tehdä Viivistä vaikkapa villamyssyn, mutta hetken päästä taas kaikki on ok! Viivi on täysin erillinen koira kuin Miska oli.
Sanoi KH mitä tahansa niin koira on mahtava kaveri =D
Taitaa miehellä olla kiireitä tai sitten on kyllästynyt meikäläiseenkin.=DDDD
Iines, käy täällä; http://penalandiankuvablogi.wordpress.com/
VastaaPoistaTiedän tunteen, millaista on menettää eläinystävä.Tunnen suurta hellyyttää vanhempaa (13 vuotta) koiraani kohtaan, kun katson sen harmaantunutta olemusta. Minulla alkaa nyt jo olla ikävä. Tiedän, ettei yhteistä aikaa ole enää kauaa.
VastaaPoistaJos löytökoiralla tarkoitit siis oikeasti löytökoiraa: http://www.hesy.fi/koiratalo.htm. Siellä niitä on, ihmisen huonosti kohtelemia koiria. Ovat tosin aika haastellisia eläimiä menneisyytensä takia.
Kiitos vinkeistä, sekä mainiosta sadehuppuvinkistä että eläintalovinkistä! Eläimestä se vielä, että edellinen koirani oli haasteellinen tapaus, joten nyt saisi olla vähemmän haasteellinen.
VastaaPoistaNyt paistaa aurinko ja olen lähdössä kameran kanssa maastoon. :D
Lovely photos.
VastaaPoista